Mestiksen kuukauden kentällinen on valittu. Mestiksen kuukauden kentälliseen valitaan jokaisen kuukauden päätteeksi kolme hyökkääjää, kaksi puolustajaa ja yksi maalivahti.
Kuukauden kentällisen puolustuksesta löytyy SaPKon Ville Väinölä. Väinölä pelasi todella vahvan joulukuun ja 22-vuotias jäi seitsemässä ottelussa pisteittä vain kertaalleen viimeistellen yhteensä seitsemän pistettä joulukuussa.
Kuukauden kentällinen
Julius Hermonen (RoKi)
Jesse Koskenkorva (Hermes)
Samu Markkula (Hermes)
Toni Koivunen s.1971 Lahdessa. Pelipaikaltaan Toni Koivunen oli keskushyökkääjä.
Koivunen pelasi urallaan Sm-liigassa yli 800 ottelua. Lisäksi hän kiekkoili uransa aikana Ruotsin, Tanskan ja Ranskan pääsarjoissa. Nykyään hän toimii siviilityönsä ohessa Iitti Hockeyn valmentajana.
Hän pelasi uransa alkuaikoina SM-liigassa Reippaassa kolme kautta, kunnes siirtyi kaudeksi 1994–1995 I-divisioona-joukkue SaPKoon, josta hän palasi kesken kauden SM-liigaan ja Rauman Lukkoon.
SaPKossa Koivunen saalisti pelaamassaan 32 ottelussa 38 pistettä!
Toni Koivusen Eetu poika pelaa nyt Savonlinnassa toista kauttaan keskushyökkääjänä/laitahyökkääjänä.
Toni Koivunen: Aikani Savonlinnan Pallokerhossa
Itä-Savon lehti-leike päiväyksellä 27.10.1994 kertoo seuraavaa, ”SaPKon maalintekijä Tommi Turunen, syöttäjä Toni Koivunen”. Tämä on ehkä päällimmäinen ja kirkkain muisto lyhyestä urastani Savonlinnan Pallokerhon joukkueesta kaudella 1994-1995. Tarkalleen ottaen noin puolikkaasta kaudesta. Rauman Lukko osti minut ja Tommin joululta Lukkoon ja Duffan Risto luopui siinä vaiheessa kautta vain minusta, niin Tommi jäi vielä kauden loppuun, ennen kuin siirtyi Raumalle.
Oikeastaan minun ei pitänyt Savonlinnassa pelata kyseisellä kaudella, vaan suuntani piti olla Hämeenlinna ja HPK. Asiat ei aina mene niin kuin kuvittelee itse, niin suunnitelmat muuttui kauden kynnyksellä ja ei ollutkaan joukkuetta. Soitin Duffalle ja hän lupasi try-outin kautta mahdollisuutta antaa näyttöjä Marski-Cupissa Mikkelissä. Peli riitti Ristolle ja hän sanoi, ettei tarvitse toista peliä pelata. Ajattelin, että ei se nyt niin huonosti mennyt omasta mielestäni. Tähän Risto totesi, että ei niin ja jos opiskelu paikka Savonlinnasta järjestyy, niin tervetuloa Pässi-paitaan.
Kajannon Jorilla kun oli suhteet kunnossa kaupungissa joka puolelle, niin myös opiskelu paikka järjestyi Terveydenhuolto oppilaitoksesta. Karppasen Petellä asustelin pari ensimmäistä viikkoa, ja sitten sain Casino-saarelta unelma yksiön asunnokseni. Joukkue otti hyvin lahtelaisen vastaan ja parhaiten ystävystyin Räsäsen Pasin kanssa, kun asuttiin saaren sillan molemmilla puolilla.
Pelit kulki mallikkaasti joukkueella ja itselläkin, ja joululta tuli siirto Raumalle. SaPKo eteni aina liiga-karsintoihin asti Ilvestä vastaan, mikä kuvastaa joukkueen sen kauden iskukykyä hyvin.
Savonlinnan aika oli muutenkin antoisaa ja oman elämäni mullistavaa aikaa. Tapasin koulussa kauniin tytön (Marika) kenen kanssa olemme olleet nyt 23 vuotta naimisissa ja kulkeneet jääkiekon myötä niin Ruotsissa, Tanskassa kuin Ranskassakin asti. SaPKolla oli iso vaikutus minun kiekkoilijan uraani ja olen erittäin ylpeä, että sain edustaa Pässi-paitaa 94-95 kaudella. Tälläkin kaudella tulee vierailtua Talvisalossa useammankin kerran, koska poikamme Eetu pelaa nyt toista kautta SaPKossa, joten perinteet jatkuu.
Nähdään siis hallilla.
Kiekkoterveisin, Toni Koivunen
Koivunen Jypin keräilykorttisarjassa noin 20 vuotta sitten.
1. Kuka olet ja miten elämä on kuljettanut sinua sitten (SaPKo) aikojen… ?
2. Mikä ja milloin oli/on rooli tai tehtävä SaPKossa ?
Jori Kokkonen, pelannut juniorina SaPKossa Leijonaliigasta A-nuoriin, jonka jälkeen Edustusjoukkueeseen. Tästä kahdeksi vuodeksi Ruotsin Allsvenskaniin ja sieltä Vaasan Sportin kahden kauden jälkeen takaisin Savonlinnaan pelaajaksi ja sitten edustusjoukkueen päävalmentajaksi. Tällä hetkellä toimin Juniori-Sapkon valmennuspäällikkönä. Huom! (syksyyn 2018) ja nyt on valmentajana Italiassa.
3. Mikä oli SaPKon merkitys omalle urallesi pelata tai valmentaa tai toimia SaPKossa?
SaPKo kasvattajaseurana on mahdollistanut pelaamisen omassa kotikaupungissa koko pelaajapolun läpi sekä myöhemmin toimia valmentajana.
4. Ketkä olivat oman aktiiviaikasi (tehtävästä riippuen) mieleenpainuvimpia pelaajia tai henkilöitä?
Pelaajana edustusjoukkueessa meillä oli muutamina vuosina hyviä kenttiä ja niissä hyviä pelaajia joiden kanssa sain pelata mm. Samu Wesslin, Mika Kilpeläinen, Jukka Laamanen ja Vesa Karjalainen. Valmentajana arvostin kokeneita pelaajia, jotka jaksoivat tahkota sarjaa vuosia.
5. Mitkä olivat toimikautesi huippuhetkiä tai huippukausia. Onko joku ottelu tai tapahtuma, mikä et unohda? Entä Suurimmat pettymykset?
Sain kokea sekä pelaajana että valmentajana SaPKon sarjatason nousun Suomi-sarjasta Mestistasolle. Pettymyksiä varmaankin yksittäisten pelien tappiot.
6. Olet varmaan seurannut SaPKo pitempään. Mikä on mielestäsi muuttunut vuosikymmenten saatossa Savonlinnassa ja SaPKossa?
Toiminta on muuttunut ammattimaisempaan suuntaan varsinkin urheilupuolella. Seuran pelaajapolku on muuttunut lähivuosina varsin radikaalisti, tällä hetkellä lahjakkaimmat pelaajat lähtevät C-ikäisinä pois Savonlinnasta liigapaikkakunnille hakemaan tasokkaampia pelejä. Osa muualle lähteneistä pelaajista palaa takaisin aina edustusjoukkueeseen asti valmiimpina pelaajina.
7. Nimeä kaikkien aikojen SaPKon tähtikentällinen (SaPKossa pelanneet) Kuka on ollut mielestäsi SaPKon paras pelaaja kautta aikojen?
Tähän listaukseen tulee ainoastaan Sapkon pelaajapolun läpi käyneitä pelaajia: MV Jarmo Myllys, P Jukka Laamanen, Jussi Pekkala, H Vesa Karjalainen, Tommi Turunen, Tuomas Vänttinen. Paras Jukka Laamanen.
8. Miten harjoittelu on pelaajan tai valmentajan näkovinkkelistä muuttunut omana aikanasi?
Harjoittelu on muuttunut ammattimaisemmaksi, pelaajat eivät juurikaan käy töissä.
9. Olosuhteista puhutaan paljon – Millaiset olivat olosuhteet aikanasi pelata tai valmentaa SaPKossa.
(Tekojää tuli Savonlinnaan 1966 ja nykyinen jäähalli valmistui 1978 jaharjoitushalli valmistuu 2018)
Olosuhteiden taakse ei kannata mennä, omalla / valmentajan mielikuvituksella voi pelaajaa kehittää. Toki pelaajien hankkiminen muualta helpottuu kun olosuhteet ovat nykyaikaiset.
10. Tuleeko mieleen, joku erikoinen tapaus tai asia tai sattuma SaPKo ajoilta ( jonka voi jo nyt kertoa)?
Toimiessani valmentajana SaPKossa pelasimme vieraspelin Lempäälässä Lekiä vastaan. Sen hetkinen joukkueenjohtajamme seurasi peliä vaihtoaitiossa kaukalon vieressä. Peliä oli pelattu noin viisi minuuttia, kun kiekko tuli vastustajan vaihtoaitioon, josta luukulla oleva maalivahti nappasi kiekon kiinni räpylällään. Meidän jojo heitti vastustajan varamaalivahdille, että se olikin ainut kiekko minkä tässä pelissä tulet torjumaan. Varamaalivahti kimpaantui tästä ja heitti kiekon räpylästä meidän joukkueenjohtajaa päin osuen kevyesti häntä päähän. Tästä osumasta joukkueenjohtaja “kaatui” ja kävi kovan huudon saattelema pitelemään päätänsä. Tuomarit tulivat paikalle ja antoivat varamaalivahdille 10 min. käytösrangaistuksen. Peli päättyi muistaakseni tasapeliin.
11. Jos saisit päättää, miten muokkaisit suomalaista jääkiekon pääsarjojen sarjajärjestelmää? Onko nykymuotoisella Mestiksellä tulevaisuutta?
Sarjoja avoimeksi esim. joka viiides vuosi.
12. Onko Savonlinnassa joskus mahdollista pelata jääkiekkoa nykymuotoisella pääsarjatasolla?
Ei ole mahdollisuuksia.
13. Mitkä ovat mielestäsi SaPKon huippusaavutukset tai kohokohdat (Nousu Suomi Sarjaan 1964, Nousu Mestaruusarjaan 1966, Sm -sarja karsinnat 1973, Linna Hockeyn aika 1980 -luvun alussa, Liigakarsinnat 1995, Mestismestaruus 2017 vai joku muu asia tai kokonaisuus)?
Liigakarsinnat 1995.
14. Mitkä ovat terveiset 90 -vuotiaalle Savonlinnan Pallokerholle ja Savonlinnalaiselle jääkiekolle?
Kun me tavattiin, oli helppoo, meni päiviä katsomat kelloo, mitään vastaava kokenu ennen, oltiin ku luotuja toisillemme.
Näin Elastinen aloittaa hittibiisinsä Ovet paukkuu. Jotenkin tuo lause kuvaa täydellisesti suhdetta Savonlinnan ja itseni välillä. Saavuin Savonlinnaan ja SaPKoon kaudeksi 2010-2011. Olin täynnä virtaa ja tervettä uhoa. Palkkaa saatiin juuri sen verran että pärjättiin, mutta ei sillä ollut mitään merkitystä, koska nyt pääsin elämään sitä elämää, mistä koko lapsuuteni olin unelmoinut. Tuosta kaudesta alkoi ”ammattilaisurani” ja olen ollut niin onnekas, että se jatkuu edelleen. Toivottavasti vielä vuosia.
Koen, että Savonlinnassa ja SaPKossa oli tilausta kaltaiselleni Porilaiselle hullulle. Rakastuin ihmisten ystävällisyyteen ja lupsakkuuteen, mutta samalla koin että oma välillä ehkä jopa värikäs tapani pelata kiekkoa ja ylipäätään elää elämää sopi täydellisesti SaPKoon ja Savonlinnaan.
Olin hyvin onnekas, muunmuassa siksi, että kahdella ensimmäisellä kaudella valmentajanamme toimi muuan Pekka Tirkkonen. Mulla on vuosien varrella ollut monia valmentajia, mutta olen aina sanonut kaikille, että jokaisen pelaajan pitäisi päästä kokemaan pelaaminen Pekan alaisuudessa. En itse ikinä unohda, kun Pekka pyysi minut juttutuokiolle ennen playoff-sarjaa Jokipoikia vastaan. ”Vehu, sekoita se niiden paketti, mä luotan suhun”. No minähän sekoitin. Tein kaikki temput, mitä hyvän ja välillä huononkin maun rajoilla oli tehtävissä. Noh, lopulta sekään ei riittänyt, kun Jokipojat marssi aina finaaliin asti. Mutta tuo Peksin lause on jäänyt jotenkin pysyvästi mieleeni. Se oli mielestäni valmentamista parhaillaan. Rohkaisit pelaajaa käyttämään vahvuuksiaan ja lopuksi vielä ilmoitit, että luotat häneen.
Molemmat Peksin kaudet olivat tavallaan hienoja, kun runkosarjassa olimme sijoilla 4 ja 5. Molemmilla kerroilla kuitenkin jouduttiin nielemään pleijareissa karvas kalkki, kun ensin D-team ja toiseksi jo mainittu Jokipojat lähettivät meidät kesälomalle.
Näiden kahden kauden jälkeen siirryin pikavisiitille Turkuun ja Tamin hoiviin. Noh, se reissu ei kauhean häävisti mennyt ja edessä oli pikainen paluu pässipaitaan. Tuollakin kaudella joukkueemme oli mielestäni hyvä, mutta joku juttu ei vain natsannut. Valmentaja Saku Martikaisesta minulla jäi pelkkää positiivista sanottavaa, mutta jotenkin jäi harmittamaan, ettemme me pelaajat pystyneet tuolla kaudella tuon parempaan suoritukseen. Todellinen kurimuskin oli lähellä, kun karsinnat vältettiin vasta kauden viimeisessä pelissä Vantaalla. Tämän seuraavan asian olen aina halunnut muistuttaa kaikille. Kaksi ensimmäistä kauttani SaPKossa joukkueen maalinsuulla torjui nykyinen mahtava ystäväni Juuso Oinonen. Tuolle seuraavalle kaudelle Juuso oli kuitenkin halunnut panostaa opiskeluihinsa. Kuitenkin loppukaudella ajauduimme tilanteeseen, ettei meillä ollut kuin yksi maalivahti. Noh Juuso palasi. Ei hän ollut treenannut kunnolla ja pelannutkin 2-divisioonan värikkäitä pelejä. Mutta tuo viimeinen peli Vantaalla oli Juuson näytös. Oltiin aivan kusessa koko peli, mutta Juuso seisoi päällään. Lopulta voitimme ottelun 0-2 ja selvisimme kuiville, omasta mielestäni pitkälti Juuson ansiosta. Totta kai mestaruudet ja menestys muistetaan, mutta jos sinne karsintoihin oltaisiin jouduttu, olisi pelattu ihmisten työpaikoista ja seuran tulevaisuudesta.
Sitten saapui itselleni toistaiseksi viimeiseksi jäänyt kausi SaPKossa. Valmentajaksi oli hankittu Janne ”Jasi” Sinkkonen. Olin aivan hemmetin innoissani ja halusin ehdottomasti jatkaa Jasin alaisuudessa. Noh, lopulta tuo kausi oli ehdottomasti tähänastisen urani vaikein. Tein ennätyspisteeni, mutta tehotilastossa oli enemmän pakkasta, kuin Siperiassa talvella. Muistan vielä, kun ensimmäinen maali kilahti omiin 9 sekunnin pelin jälkeen Mikkelissä. Sitä lumipalloa ei sitten pysäytetty. Olen pitkään miettinyt, mikä siinä kaudessa meni pieleen? Niin itsellä kuin joukkueella. Kyllä mä siihen mielestäni olen vastauksenkin löytänyt.
SaPKo on mielestäni itsenäinen joukkue ja tuo kausi sen varsinkin osoitti. Jatkuva lainaruljanssi sekoitti mielestäni koko touhun. Jos pelipäivän aamuharjoituksiin saapui välillä 4 uutta ukkoa ja seuraavan peliin taas uudet ukot, ei toiminta voinut millään tasolla olla kovin yhtenäistä. Itse tein sen virheen, että taistelin asiaa vastaan koko kauden, enkä missään kohtaa päässyt asian kanssa sinuiksi. Tavallaan koen, että jouduin hieman sijaiskärsijän rooliin, mutta olen ollut iloinen huomatessani, että tuo farmijoukkueena oleminen jäi yhden kauden kokeiluksi. Lopulta näin jälkikäteen on helppo sanoa, että omalta kohdaltani oli hyvä, että eteen osui yksi kausi, missä kaikki tuntui menevän päin mäntyä. Kasvoin tuon kauden aikana niin pelaajana kuin ihmisenäkin aivan valtavasti.
Lopulta siis vietin Savonlinnassa kaudet 2010-2014. Oli mahtavaa päästä pelaamaan ja toimimaan sellaisten ihmisten kuin: Kalle Konstin, Matti Hanan, Mikko Nuutisen, Anssi Virkin, Pekka Niemimaan, Teemu Suhosen, Jamppo Puustisen ja Arja Kiurun kanssa. Noh, listaan voisi kirjoittaa ainakin sata nimeä, joten pahoittelut niille joiden nimeä ei mainittu.
Erityismaininnan kuitenkin ansaitsee yksi henkilö, nimittäin Pekka Linden. Ilman hänen pyyteetöntä työtään vuodesta toiseen uskoisin, että koko seuran tulevaisuus olisi ollut uhattuna. Kaiken kaikkiaan MAHTAVA JÄTKÄ! Ai niin Linkku, se sovittu puolimaraton on vielä juoksematta.
No pakko tämäkin tähän loppuun on vielä kirjoittaa kevennykseksi. Savonlinnan legendaarisessa yössäkin vierailtiin jokunen kerta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei noilta reissuilta puuttunut. Mainitaan nyt, vaikka yksi mieleenpainuvimmista. Oltiin joku lauantai-ilta kaadettu paikallisvastustaja Jukurit kotona ja täytyihän sitä päästä juhlistamaan. Ilmoitin kämppisteni Oinosen ja Joonas Toivasen kanssa, että koko joukkue oli tervetullut kommuuniimme, jossa vietettiin avoimien ovien iltaa. Kirjaimellisesti. Otin koko ulko-oven saranoiltaan irti ja piilotin sen sänkyni alle. Koko ilta ja osa yöstäkin sitten vietettiin ilman ovea. Lopuksi sitten saatiin mahtava idea! Teemu Suhosella oli YÖ-yhtyeen DVD heidän live-vedosta RMJ:stä. Noh, päätimme tietenkin, että me osallistumme keikkaan. Keikka lyötiin päälle ja äänet niin täysille kuin vain masiinoista lähti! Tähän lisäksi sellainen +-15 henkeä laulamaan täydellä kurkulla Ihmisen poikaa, niin tunnelma oli taattu! Noh, kaikkien mielestä keikan anti ei ollut ihan yhtä mairittelevaa! Lopulta paikallinen virkavalta tuli päättämään keikkamme hieman etuajassa. Noh, onneksi kaupungin värivalojen karaokessa pystyi jatkamaan!
PALJON ONNEA JA KAIKKEA HYVÄÄ JATKOON SAPKO!
Best regards: Vehu60
Kuvien lähde: Itä-Savo
Osa SaPKon joukkueesta 2011-2012 mm. Juuso Oinonen ja kapelimestari itse keskellä seisomassa viides vasemmalta
Perjantaina 7.12.2019 avataan Coach Corner Pub. Pieni, näppärä ja vauhdikas pubi aivan kentän laidalla, uuden grillin vieressä. Coach Corner avautuu tuntia ennen pelin alkua aivan kuten Pässi Pubikin. Tule nauttimaan kentän laidalta lämmittelyt ja viihdyttävät kiekko-ottelut. Pubiin ikäraja 18-vuotta.
1. Kuka olet ja miten elämä on kuljettanut sinua sitten (SaPKo) aikojen… ?
Kahden Savonlinnassa vietetyn kauden jälkeen siirryin Itävaltaan jossa valmensin maan toiseksi korkeimmalla tasolla EHC LUSTEAUTA. Kyseisen kauden jälkeen vietin valmennuksellista vapaa koska oikeaa paikkaa itselleni ei löytynyt. Tammikuusta 2018 alkaen olen ollut Iisalmen Peli-Karhujen päävalmentajana Mestiksessä.
2. Mikä ja milloin oli/on rooli tai tehtävä SaPKossa ?
Toimin päävalmentajana kaudet 2013-15 (2 KAUTTA)
3. Mikä oli SaPKon merkitys omalle urallesi pelata tai valmentaa tai toimia SaPKossa?
Savonlinnassa pääsi ja joutui toimimaan vahvojen perinteiden kanssa josta ammennettu oppi toivottavasti kantaa minua työssäni tänään ja tulevaisuudessa. SaPKo ja Savonlinna tulee aina olemaan iso osa minua sekä meidän perhettä.
4. Ketkä olivat oman aktiiviaikasi (tehtävästä riippuen) mieleenpainuvimpia pelaajia tai henkilöitä?
Voi voi, toisen kauden koko joukkue josta minulle jäi myös siviilipuolen ystäviä vaikka olimmekin valmentaja pelaaja suhteessa. Sane ja Lene kenen kanssa sain valmentaa. Pepi jonka kanssa rakentavasti väännettiin ja käännettiin. Tänäkin päivänä joulut toivotamme Pepin kanssa. Karppa josta tuli minun elämään iso ihminen ja pidämme paljon yhteyttä kiekonkin ulkopuolella. Arja ja sämpylät sekä huolenpito joukkueesta. Linkku jonka kanssa huono huumori kukkii edelleen sekä jamppo jolta edelleen pyydän luistin teroitukset ennen Woutien turnausta. Tietenkin HION hieno harrasteporukka joka on paikallisia legendoja täynnä. Heidän kanssaan pääsi jokainen torstai jäällä arkea karkuun. Hallilla toimivat henkilöt joita on edelleen Talvisaloon saapuessa mukava nähdä. Moni jää mainitsematta mutta viihdyin sekä viihdyimme Savonlinnassa hyvin.
5. Mitkä olivat toimikautesi huippuhetkiä tai huippukausia. Onko joku ottelu tai tapahtuma, mikä et unohda? Entä Suurimmat pettymykset?
Suurin pettymys oli ensimmäinen kauteni joka oli monella tapaa vaikea mutta samalla kovinkin kasvattava. Hienoimmat hetkeni SaPKossa oli edellinen juhlaottelu, jossa Myllyksen paita päätyi ansaitusti kattoon sekä voitimme kyseissä ottelussa Hokin.
Myöskin olen edelleen ylpeä toisen kauden joukkueen sitoutumisesta sekä miten ahtaalle pistimme Kookoon pleijareissa. Mielessäni on edelleen mikähän olisi ollut lopputulos mikäli Miika Roine olisi ollut meillä loppukauden, Teemu Suhonen olisi pystynyt pelaamaan ja oman kylän Sean Avery eli Joonas Hyttinen olisi pystynyt pelaamaan sarjan läpi. Koko matka noiden jätkien kanssa on ikimuistoinen.
6. Olet varmaan seurannut SaPKo pitempään. Mikä on mielestäsi muuttunut vuosikymmenten saatossa Savonlinnassa ja SaPKossa?
Pienestä haastajasta on tullut kestomenestyjä ja seura on jo tovin satsannut hienosti urheiluun.
7. Nimeä kaikkien aikojen SaPKon tähtikentällinen ( SaPKossa pelanneet), kuka on ollut mielestäsi SaPKon paras pelaaja kautta aikojen?
Mv Seppo Aksila, pakit: Paavo Tirkkonen ja Teemu Suhonen
hyökkääjät: Jaakko Koikkalainen, Pekka Tirkkonen ja Mikko Nuutinen
8. Miten harjoittelu on pelaajan tai valmentajan näkovinkkelistä muuttunut omana aikanasi?
Pelaajien tietoisuus omasta itsestään urheilijana on kasvanut huomattavasti.
9. Olosuhteista puhutaan paljon – Millaiset olivat olosuhteet aikanasi pelata tai valmentaa SaPKossa.
(Tekojää tuli Savonlinnaan 1966 ja nykyinen jäähalli valmistui 1978 ja harjoitushalli valmistuu 2018)
Hallihan olisi kyllä päivityksen tarpeessa, mutta Mestikseen riittävällä tasolla. On hienoa että uusi harjoitushalli on saatu Talvisaloon, joka varmasti tulee helpottamaan uusien tähtipelaajien syntymistä.
10. Tuleeko mieleen, joku erikoinen tapaus tai asia tai sattuma SaPKo ajoilta ( jonka voi jo nyt kertoa)?
Eiköhän minun toisen kauden Joona Mannisen esiintyminen tänä syksynä tositv:ssä kuvaa häntä ja hänen hauskaa kauttaan SaPKossa 🙂
11. Jos saisit päättää, miten muokkaisit suomalaista jääkiekon pääsarjojen sarjajärjestelmää? Onko nykymuotoisella Mestiksellä tulevaisuutta?
Liigassa sekä Mestiksessä olisi 12 joukkuetta.
12. Onko Savonlinnassa joskus mahdollista pelata jääkiekkoa nykymuotoisella pääsarjatasolla?
Tämän hetken sarja järjestelmällä en nää mestiksestä joukkueita liigassa sarjojen taloudelliset erot ovat liian suuret sekä liiga tällä hetkellä liian laaja.
13. Mitkä ovat mielestäsi SaPKon huippusaavutukset tai kohokohdat ( Nousu Suomi Sarjaan 1964 , Nousu Mestaruusarjaan 1966, Sm -sarja karsinnat 1973, Linna Hockeyn aika 1980 -luvun alussa, Liigakarsinnat 1995, Mestismestaruus 2017 vai joku muu asia tai kokonaisuus?
Ehdottomasti Mestismestaruus 2017.
14. Elämässä on yla- ja alamäkeä ja joskus tasaisempaa- niin myös seuratyössä. Mitkä olivat SaPKo aikasi pettymyksiä?
Kauden 2013-14 pelaaminen ja menestymättömyys.
15. Mitkä ovat terveiset 90 -vuotiaalle Savonlinnan Pallokerholle ja Savonlinnalaiselle jääkiekolle?
SaPKon puolustajakatoon saadaan hetkellistä helpotusta, kun SaiPa lainaa sopimuspelaajansa Kasperi Torikan Savonlinnaan alustavasti 14.12.2018 Jokipojat-SaPKo otteluun asti. 19-vuotias Kasperi Torikka on pelannut SM-liigaa kuluvalla kaudella 18 ottelua ja Mestistä Ketterässä yhden ottelun verran.
Jukurien kasvatti oli myös mukana kuukausi sitten Suomen U19 -maajoukkueessa. SaiPalla on luonnollisesti oikeus kutsua pelaaja takaisin vahvuuteensa niin halutessaan.
Kiekkokaukalo oli Oulun Keskuskentän meren puoleisella lisäalueella. Pakkasta oli 10 astetta ja mereltä tuulee aina. Lyseon 3C luokka oli urheilutunnilla pelaamassa jääpalloa kun opettaja Illikainen vei meidät kaukaloon tutustumaan lajiin nimeltä jääkiekko ja saimme liput illan otteluun jotain Töölön Vesaa vastaan. Se oli ensimmäinen näkemäni jääkiekko-ottelu, Kärpät voitti lukemin 5-4, ja palkituista muistan maalivahti Ståhlen.
Seuraava kosketus jääkiekkoon tapahtui 1979 Savonlinnassa, kun minut valittiin Keskussairaalaan anestesiaylilääkäriksi. Sairaalan käytävällä Paavo Tirkkonen tarttui käteeni tiukalla otteella ja sanoi ”tulethan SaPKo A:n lääkäriksi?” Kun ote vaan tiukkeni, vastasin myöntävästi ja siitä lähti käyntiin matka Savonlinnan Pallokerhon kanssa eri joukkueiden lääkärinä, erityisesti 1977 syntyneiden, sillä poikani Juho pelasi F-junioreista A-junioreihin asti, C-junioreissa SM-sarjaa.
Taival on johtanut myös SaPKon hallituksen jäsenyyteen ja puheenjohtajana toimimiseen sekä ikämieskiekkoiluun Linnan Woudeissa, jossa pelaa muutama poikani pelikavereista! Nyt heidät näkee kiekkokassien takaa, alkuaikoina näytti siltä, että pelikassi olisi itsekseen raahautunut pukukoppiin, pientä miestä ei kunnolla sen takaa erottanut. Mutta itse kantoivat silloinkin kassinsa.
Tiivistetysti matkaa voisi kuvata Churchillin sanoin ”Verta, Hikeä ja Kyyneleitä”, mutta siihen mahtuu ylivoimaisesti enemmän iloa ja riemua onnistumisista, yhteisöllisyyttä, joukkoon ja joukkueeseen kuulumista sekä valoa ja sisältöä elämään. Voisin sanoa, että jäähallilla ja eri joukkueiden kanssa vietetyt hetket ovat monella eri tavalla vaikuttaneet ei pois-sulkevasti vaan rikastavasti muuhunkin elämään. Lääkärinä toimiminen on johtanut urheilulääketieteen ja urheiluvammojen koulutuksiin ja kokonaan uuden erikoisalan oppimiseen (2005 minulle myönnettiin ensihoidon erikoislääkärin pätevyys). Oli muuten hauskaa korkean paikan kammoisena ja lentopelkoisena suorittaa koulutus Ilmarissa! Liikunnan positiiviset vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ovat saaneet vahvistusta kokemuksistani SaPkossa (ja Woudeissa!), niin että voin Pihkalan mukaan todeta ”ainoat syyt, jotka estävät liikkumasta, ovat tekosyyt”.
Tässä tulemmekin hyvin joukkueurheilun ytimeen, sosiaaliseen pakkoon tulla harjoituksiin ja tehdä työtä joukkueena. Joukkuelajeissa jokaisen panosta tarvitaan yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi, ja sitä kautta jokainen on yksilönä tärkeä ja tuntee kuuluvansa joukkueeseen sitoutuen yhteiseen hyvään. Toinen asia, jonka olen oppinut: ainoa paikka, missä menestys tulee ennen työtä on sanakirja. Kun nyt Savonlinnan kaupunki itkee sairaiden ihmisten hoitoon kuluvia rahoja, olisiko syytä lopettaa itku, kääriä hihat ja uusia liikuntamahdollisuuksia luomalla edistää ihmisten terveyttä ja sitä kautta vähentää sairaanhoitomenoja? Uusi harjoitusjäähalli ei voisi paremmin sopia tähän ajatukseen, mutta ei saa unohtaa muita lajeja. Jokainen liikuntasuorite ja jokainen laji on tärkeä, niihin kannattaa panostaa liikuntapaikkoina ja liikuntamahdollisuuksina, kuten kevyen liikenteen väylät hyvin osoittavat. Edustusurheilua tarvitaan esikuvina, joita lapset voivat seurata, jotta innostus liikuntaan olisi jatkuvaa.
Näin juhlavuoden lähestyessä olisi tietysti tärkeä kertoa, mitä SaPKo on merkinnyt minulle, mutten pidä sitä oikeana näkökulmana. Avaisin asiaa siten, että se mitä olen SaPKossa oppinut ja kokenut vaikuttavat omassa elämässäni työni tekemiseen, ammattitaidon monipuolistumiseen, liikunnan arvostukseen ja tavoitteellisen ryhmätyön arvostukseen. Matka on ollut pitkä ja toivottavasti jatkuu. Vaimoni luvalla tietenkin.
Savonlinnassa 29. elokuuta armon vuonna 2018
Pekka Mononen
Anestesialääkäri evp, nykyisin päätoiminen ikämieskiekkoilija.
