Loukkaantumisista kärsivä pässilauma saa alustavasti loppukauden mittaisen lainapelaajan Raumalta. Rauman Lukon sopimuspuolustaja Antti Palojärvi liittyy SaPKon vahvuuteen välittömästi. Rauman Lukolla on mahdollisuus pyytää pelaaja takaisin vahvuutensa ennen siirtoikkunan umpeutumista 15.2 klo 24.00. 20-vuotias Kouvolan KooKoon kasvatti on tällä kaudella pelannut 16 SM-liiga ottelua ja on pelannut urallaan parikymmentä eri ikäkausien maaottelua.
Muuta: Puolustaja Eetu Anderssonin alavartalovamma vaatii leikkaushoitoa ja operaatio suoritetaan kuluvalla viikolla. Arvioitu toipumisaika on useita kuukausia. Myös hyökkääjä Matias Rauvolan ylävartalovamma operoidaan kuluvalla viikolla ja toipumisaika on laskettava kuukausissa.
Steve MacDonald pelasi SaPKossa kaikkiaan 6 kautta kahteen eri otteeseen vuosina 1978-1982 ja sitten uudelleen 1986-1988. Oteluita pässipaidassa kertyi huimat 212 ja niissä peräti 278 pistettä (139+139).
SAPKO 90 YEARS 2019 AND Talvisalo rink 40 YEARS 2018
1. Who are you and how life has conveyed you then (SaPKo) of ages? / Kuka olet ja mitä olet tehnyt Savonlinnan vuosien jälkeen?
Steven MacDonald. I arrived Savonlinna in 1978. Somewhat a little culture shock but looking back the move to Finland gives me enormous pride. I am still in Europe living in Oslo. I have recently lost my beloved wife to cancer in 2016 .
I am contemplating a move back to Canada or Finland after possibly retiring from SAS / Oslo Gardemoen where I have been working the last 24 years. I began work in Oslo at a hockey teams private Ice Hall, where I became the next Matti Kostiainen!? Working absoulutley everthing from repairing the ice machine to advertising on the ice.
I also coached for several years at all levels but best known doing a well recognised effort with youth hockey. The Norwegian parents and kids are very special to me here with many fantastic friendships.
”Olen Steve Macdonald ja tulin Savonlinnaan vuonna 1978. Alkuun muutto oli pienoinen kulttuurishokki, mutta nyt kun katson asiaa taaksepäin, olen muutostani hyvin ylpeä. Asun edelleen Euroopassa ja tarkemmin ottaen Oslossa Norjassa. Menetin hiljattain rakkaan vaimoni, kun hän menehtyi syöpään vuonna 2016.
Harkitsen paraikaa muuttoa joko takaisin kotiin Kanadaan tai Suomeen, sillä mahdollisesti lopetan työskentelyn Oslossa työpaikassa, jossa olen palvellut viimeiset 24 vuotta. Aloitin aikanaan työurani Oslossa jääkiekon parissa yksityisessä jäähallissa, jossa minusta tulikin seuraava Matti Kostiainen?! Tein lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä, sillä kunnostin mm. jääkonetta ja asensin mainoksia jäähän.
Valmensin myös useita vuosia Norjassa monella eri sarjatasolla, mutta eritoten junioreiden parissa. Norjalaiset jääkiekkovanhemmat ja –nuoret ovat minulle erityisen tärkeitä, sillä heidän kanssaan olen solmimut useita ystävyyssuhteita.”
2. What was your role in SaPKo? Mikä oli roolisi SaPKosssa?
I was a forward player left winger and was expected to perform very well as an individual and a team player. I was a player from 1978 -81 and 86-87 (6 seasons)
”Olin vasen laitahyökkääjä ja minun odotettiin olevan selkeä vahvistus sekä yksilönä, että joukkuepelaajana. Pelasin SaPKossa vuosina 1978-81 sekä 86-87, eli yhteensä kuusi kautta”.
3. What was the meaning of SaPKo for your career to play, coach or work at SaPKo? Mikä oli SaPKon merkitys urallesi niin pelaajan, valmentajana kuin työntekijänäkin?
Hockey was my career at that time but later on I took on some part time jobs outside of hockey and very happy to do so participating in Finnish working society .
”Jääkiekko oli ammattini tuolloin, mutta myöhemmin tein myös joitain osa-aikaisia töitä Suomessa jääkiekon ulkopuolella. Olin hyvin tyytyväinen näistä osa-aikatöistä, koska niiden kautta pystyin osallistumaan Suomalaiseen työelämään.”
4. Who were the most memoriably players (depending on the job) in Sapko at the time of your career? Ketkä olivat mieleenpainuvimmat pelaajat SaPKo-urasi varrelta?
Several to mention. In my earlier years Paavo Tirkkonen was a fantastic leader for the team. Of course Adu R in different also positive way. I myself enjoyed playing very much with Pekka Nissinen as a linemate. Of course my good friend Jari Kaarela.
”Voisin mainita monia. Alkuaikoinani Paavo Tirkkonen oli loistava johtaja/liideri! Myö Adu R. tottakai erilaisella, mutta positiivisella tavalla. Nautin paljon myös ketjukaverini Pekka Nissisen kanssa pelaamisesta. Edelleen hyvä ystäväni Jari Kaarela on mainittava erikseen. ”
5. Which were your prime times or peak periods that you remember best ? Is there any match or event that you will not forget? What about the biggest disappointments? Mitkä olivat kohokohtasi ja mieleenpainuvimmat hetkesi SaPKossa? Oliko matkan varrella erityisiä tapahtumia tai otteluita joita et koskaan unohda? Entäpä suurimmat pettymykset?
Returning to SaPKo in 1986 was an exciting time. Representing SaPKo as Captain. My most memorable match was beating SaiPa in Lapeenranta 1979? …
I scored 2 goals I believe but diving in air between 2 big SaiPa defenceman to get a pass and score was one of my most exciting goals for me. Over 5000 fans that game and later on a return game with over 5000 fans in Savonlinna.
”Paluuni SaPKoon vuonna 1986 oli mielenkiintoista aikaa! SaPKon edustaminen kapteenina. Mieleenpainuvin yksittäinen ottelu oli kun voitimme SaiPan Lappeenrannassa vuonna 1979? Muistaakseni tein kaksi maalia tuossa ottelussa ja toinen noista maaleista oli yksi urani hienoimmista, kun harhautin itseni maalintekoon kahden ison Saipa-puolustajan välistä. Ottelussa Lappeenrannassa oli yli 5000 katsojaa, kuten myös jälkimmäisessä samaisen otteluparin ottelussa Savonlinnassa. ”
6. You probably have followed SaPKo longer. What do you think has changed over the decades in Savonlinna and SaPKo?Olet varmaankin seurannut SaPKoa pitkän aikaa, joten mikä mielestäsi on muuttunut vuosikymmenten saatossa Savonlinnassa ja SaPKossa?
Hockey always improves with strength speed skills and knowledge. Unfortunatley less fans watching .
”Jääkiekko kehittyy kaiken aikaa niin nopeuden ja vauhdin, kuin tiedon ja taidonkin suhteen. Valitettavasti Savonlinnassa käy kuitenkin nykyään vähemmän katsojia otteluissa.”
7. Name the all-time SaPKo all-star (played in SaPKo). Who has been the best player in SaPKo over the years? Nimeä kaikkien aikojen SaPKo-allstar. Kuka on SaPKon kaikkien aikojen pelaaja?
This is very difficult for me to say as I have not seen or lived in Savonlinna long enough.
”Tähän minun on hyvin vaikea vastata, koska en ole nähnyt SaPKoa tai asunut Savonlinnassa tarpeeksi pitkään.”
8. How is the training of a players or a coaches changed during your time? Kuinka pelaajien ja valmentajien valmentaminen on muuttunut sitten sinun pelivuosien?
Team systems or strategies are better and more focused upon. The players are bigger and faster. More skilful in general. Individual attitudes are sometimes a problem in modern hockey. Everything cant be better!!
”Joukkueiden pelisysteemit ja –strategiat ovat nykyään parempia ja keskittyneempiä kuin silloin aikanaan. Pelaajat ovat isompia, nopeampia ja yleisesti ottaen taitavampia. Yksittäisten pelaajien asenteissa on ajoittain parantamisen varaa modernissa jääkiekossa. Kaikki sentään ei voi olla paremmin kuin ennen!”
9. There is a lot of talk about the circumstances – What were the circumstances when you played or trained at SaPKo.
(outdoor rink came to Savonlinna in 1966 and the current ice rink was completed in 1978 and the practice hall will be completed in 2018). Paljon puhutaan olosuhteista, joten millaiset olosuhteet oli silloin kun pelasit SaPKossa? (ulkojäärata tuli Savonlinnaan vuonna 1966, nykyinen Talvisalon jäähalli vuonna 1978 ja uusi harjoitushalli valmistuu loppuvuonna 2018)
My first year was in the new icehall I believe, And it was a very good enviroment. Players seemed to be excited with a better practice facility/ game better for the sport in Savonlinna. Several thousands of spectators 2-5 Thousand. Often very many fans watching practice. Playing in other cities such as Kouvala and Jyvaskyla, outdoor was nothing new to me as I did that in Canada, but never as an adult player.
”Muistaakseni jäähalli valmistui juuri ennen ensimmäistä kauttani SaPKossa. Näin ollen olosuhteet olivat minulle varsin hyvät! Palaajat olivat innoissaan uudesta hallista ja se oli myös hieno asia koko kaupungille. Otteluissa kävi kahdesta viiteen tuhanteen katsojaa ja harjoituksiakin oli monesti katsomassa useita kannattajia!”
10. Do you remember, some special case or coincidence of SaPKo from time to time (which you can already tell)? Muistuuko mieleesi jotain erityistä tapausta tai sattumusta SaPKo-vuosiltasi?
Well it does concern myself. I was not scoring my second season the first 9 games. Fans started singing the disco song in 1979, ONE WAY TICKET! Of course I did not want to go home. I felt I was not playing bad, as there are other aspects to the game besides scoring. Anyway, that’s what I was suppose to do. I finally scored a goal and remember very well, going back to the bench a crying a little. I knew I would be ok and start scoring. I did and was top scorer that year. I really wanted to stay.
”Muistan kun toisena vuotenani (1979) en onnistunut maalinteossa ensimmäiseen yhdeksään otteluun ja fanit alkoivat laulaa minulle tuolloista disco-kappaletta ONE WAY TICKET. Tietenkään en halunnut lähteä takaisin kotiin. Vaikka en ollutkaan tehnyt maaleja, en myöskään ollut pelannut mielestäni huonosti, sillä pelissä on paljon muutakin kuin vain maalien tekeminen. Joka tapauksessa fakta oli se, että minut oli hankittu SaPKoon nimenomaan tekemään maaleja. Lopultakin tein maalin, jonka jälkeen palasin vaihtopenkille ja purskahdin pieneen itkuun. Muistan tämän oikein hyvin. Tiesin tuolloin, että kaikki tulee menemään hyvin ja aloinkin tekemään tulosta. Voitin loppujenlopuksi maalikuninkuuden/pistepörssin tuona vuonna.”
11. If you could decide how to modify the system of Finnish ice hockey series? Is there a future for mestis at its current? Jos voisit päättää, miten muuttaisit Suomikiekon sarjajärjestelmiä? Onko mielestäsi Mestikselle tulevaisuutta nykymuodossaan?
No answer
“Ei vastausta”
12. Is there a chance to play sm-liiga level hockey in Savonlinna? Onko Savonlinnassa mahdollista joskus pelata SM-Liigaa?
Difficult I believe .
“Vaikea uskoa”
13. What are SaPKo’s top achievements or highlights (promotion to Suomi Series 1964, promotion to Mestaruusarja 1966, Sm Series qualifying in 1973, Linna Hockey at the beginning of the 1980’s, League Qualifiers 1995, mestis Championship 2017 or something else? Mitkä ovat SaPKon suurimmat saavutukset?
In todays modern hockey the Mestis Championship is a fantastic accomplishment .
”Nykykiekkoilussa Mestiksen mestaruus on fantastinen saavutus.”
14. In life the are ups and downs. Sometimes its more balanced just like in hockey clubs.What is the biggest disappionment at your career in Sapko. Elämässä on ylä- ja alamäkiä. Joskus se on enemmän tasapainossa kuten jääkiekkojoukkeissakin. Mikä oli suurin pettymyksesi SaPKo-urasi aikana?
I have no strong regrets or disappointments. The game gave me alot of excitement in my life in Savonlinna. You try your best. You win or lose. It is a team game were several aspects of the game have to work to win and be the best. I wish we could have had more success with Kai Rosvall as a coach. He deserved better results and worked very hard.
”Minulla ei ole suurempia pettymyksiä, enkä kadu juuri mitään. Peli antoi minulle paljon jännitystä elämään Savonlinnassa. Yrität vain parhaasi ja joskus voitat, joskus häviät. Kyseessä on joukkuepeli, jossa monen asian pitää toimia voittaaksesi ja ollaksesi paras. Toivon, että olisimme saavuttaneet enemmän kun Kai Roswall oli valmentajanamme, sillä hän olisi ansainnut enemmän. Hän oli kova tekemään töitä!”
15. Can you send your regards to the 90 years old Sapko and to all hockey folks in Savonlinna? Millaiset terveiset haluaisit lähettää 90-vuotiaalle SaPKolle ja kaikille kiekkoihmisille Savonlinnassa?
Living in Savonlinna was a very important time in my life which was not all about hockey. Learning the history of Finland, culture and the importance of speaking the language so I could communicate with all ages. People ask me continuously of my hockey past so I often speak about Savonlinna and how kind the people took care of me. My appreciation is deeply embedded in my memories and heart. I feel Savonlinna and Steve appreciate each other in a very special way. I am very greatful.
”Savonlinna ja asuminen Savonlinnassa oli minulle hyvin tärkeää aikaa, eikä pelkästään vain jääkiekon osalta. Suomen historian oppiminen, kulttuuri ja suomenkielen puhuminen olivat minulle hyvin tärkeitä asioita. Minulta kysellään edelleen usein jääkiekkotaustastani, joten kerron ihmisille usein Savonlinnasta ja kuinka paikalliset ihmiset pitivät minusta hyvää huolta. Kiitollisuuteni on juurtunut syvälle muistoihini ja sydämeeni. Tunnen, että minulla ja Savonlinnalla on erityinen suhde ja kunnioitamme toisiamme erityisellä tavalla. Olen hyvin kiitollinen kaikesta.”
Steve Macdonald
Steve MacDonald SaPKossa 1980-luvulla
Kuva: Timo Seitsonen
Steven tulo Savonlinnaan
Kuva: Itä-Savon lehdet 1978 ja 1979
Kuva: Itä-Savon lehdet 1978 ja 1979
Asuntoilmoitus
Kuva: Itä-Savon lehdet 1978 ja 1979
”Savonlinnaan muutettiin 1983 ja SaPKon pelejä on seurattu aktiivisesti siitä lähtien. Kotipelit katsotaan aina, jos joku matka ei ole esteenä. Vieraspeleissäkin on käyty lähes joka vuosi jossakin, joinakin vuosina useammissakin.
Osakkeenomistajiahan olemme olleet kumpikin Oy:n perustamisesta lähtien. Kaikissa järjestetyissä. Osakeanneissa olemme olleet lisämerkinnöin mukana. Olemme myös osallistuneet säännöllisesti yhtiökokouksiin ja seuranneet sitäkin kautta SaPKon taustojen kehittymistä.
Terttu (Tepa) tuli SaPKon toimistoon syksyllä 1993 ja oli toimistonhoitajana yhtäjaksoisesti kevääseen 2009 saakka. Senkin jälkeen hän on urakoinut “keikkanaisena” arpojen myynnissä, postitustalkoissa ym.
Minä (Harri) olin hallituksessa kaksi vuotta 2007-2008 ja 2008-2009 kaudet. Ensimmäisenä hallitusvuotenani käynnisteltiin Pässiklubin toimintaa ja jotenkin ajauduin klubi-isännäksi.
Ei toiseksikaan kaudeksi löydetty isännäksi halukkaita, joten olin hallitusvuoteni Pässiklubin isäntä. 80-vuotisjuhlatoimikunnassa olin vetäjänä keväästä 2008 lähtien.”
VAPAAEHTOISTYÖTÄ 16 VUOTTA
Syyskuu 1993
Sen piti olla vain lyhyt piipahdus SaPKon toimistossa kausikorttia ostamassa, mutta ovi oli lukittu ja puhelimet pirisivät tauotta tyhjässä huoneessa Kauppalinnassa. Oven takana muiden jonottajien joukossa oli eräs silloinen hallituksen jäsen, jolle totesin, että ”voisin tulla kyllä tarvittaessa päivystämään puhelinta ja pitämään ovia auki”. Enpä olisi arvannut, mihin tämä lausahdus johtaa.
Seuraavana päivänä sovimme Ake Rinkisen kanssa pelisäännöt vapaaehtoiselle pestilleni ja aloitin saman tien hommat. Eipä toimistossa sen jälkeen näkynytkään muita, alkuvaiheen orientoituminen uusiin tehtäviin ja tutustuminen organisaation muihin henkilöihin tuntui aluksi vähintäänkin haastavalta. Aluksihan myös LaiPan toimisto operoi samassa toimistotilassa. Tuskin olisin niistä selvinnytkään ilman Lajusen Masaa, jonka joviaali olemus ja asenne ”älä huoli, kaikki järjestyy” auttoi valtavasti. Sain huomata, että olipa kyse puuttuvasta paistinpannusta tai käytetystä autosta, ne löytyivät nopeasti tarvitsijoiden käyttöön.
Satunnainen päivystys muuttuikin muutaman tunnin säännölliseksi toimistotyöksi ja pian huomasin osallistuvani myös jäähallilla peli-iltojen tapahtumien järjestelyyn. Arkisten paperitöiden vastapainona päiviin sisältyi työskentely pelaajien, valmentajien ja muiden organisaatioon kuuluvien henkilöiden kanssa. Varsinkin muilta paikkakunnilta muuttaneiden pelaajien auttaminen arkielämän pulmissa oli suuressa roolissa.
Joskus toimiston touhu muistutti enemmän kahvilaa ja päiväkotia: monet kakkukahvit nautittiin voittojen kunniaksi porukalla ja samalla opeteltiin vaikkapa napinompelua. Joku vieraampi toimistoon asioimaan tullut saattoi hämmästyä, kun siellä joskus köllötteli parikin vauvaa vaunuissaan päiväunilla tai isompien taaperoiden kanssa pelailtiin tai piirreltiin vanhempiensa hoidellessa asioitaan kaupungilla. Nyt tuo jälkikasvu puolestaan piirtelee omia kuvioitaan jääkentillä ja monet heistä ovat ikäluokkiensa parhaimmistoa.
Toimisto tarjosi loistavan tilaisuuden tutustua seuraorganisaation toimintaan ja sitä kautta auttoi ymmärtämään, miten suuri merkitys on saumattomasti eri osa-alueilla toimivilla henkilöillä ja kuinka valtavan paljon työtä vaaditaan ennen kuin kaikki palaset ovat paikallaan. Pääosassa ovat tietenkin pelaajat, mutta myös tausta ja puitteet on oltava kunnossa, jotta ”gladiaattorit” voisivat illasta toiseen tuoda jäähallilla katsojien silmien eteen kiehtovan ja jännittävän näytelmän.
Tehtävien kirjo oli laaja, mutta parasta työssä oli toimiminen ihmisten parissa ja nämä kontaktit johtivatkin moniin mielenkiintoisiin tuttavuuksiin ja ystävyyssuhteisiin. On ollut myös ilo seurata omien kasvattien ja SaPKossa vuosien varrella vierailleiden pelaajien hienoa menestystä maailmalla. Myös monet seurassa valmentajina toimineet ovat jatkaneet uraansa suuremmissakin ympyröissä.
Ulkomaalaispelaajat toivat oman mausteensa niin pelikentälle kuin toimistonkin töihin. Kaikki eivät suinkaan omaksuneet paikallisia kuvioita kitkattomasti, mutta ajan kanssa päästiin toki yhteisymmärrykseen. (Poikkeuksena eräs jenkkipelaaja, joka kääntyi jo Vantaan lentokentältä takaisin ”äidin sairastumisen vuoksi”.)
Mielenkiintoinen tarina minun kannaltani syntyi, kun 1990-luvun puolivälissä SaPKoon tuli Ilves-lainana muutamaksi kuukaudeksi varsin nimekäs ulkomaalaisvahvistus, Kanadan maajoukkueen kapteeninakin toiminut Brian Tutt perheineen: vaimo Brenda, parivuotiaat kaksoset Brennan ja Brianne sekä bonuksena vielä Bonnie-täti. Siinä oli nimissä muistamista! Tämän porukan asioiden hoito oli hieman erilaista kuin Savonlinnaan poikamiehinä muuttaneiden kohdalla. Ystävyys Tuttin perheen kanssa on jatkunut jo yli 20 vuotta. Kirjeiden ja valokuvien avulla olen pysynyt perillä koko perheen (jopa suvun) kuulumisista. Ennen kaikkea on ollut mielenkiintoista seurata lasten varttumista nuoriksi aikuisiksi. Peliuran jälkeen Brian kouluttautui poliisiksi. Tytär Brianne on kuulunut juniorivuosista lähtien Kanadan pikaluistelijoiden kärkikaartiin. Vakava loukkaantuminen harjoituksissa sattuneessa yhteentörmäyksessä oli vähällä katkaista hänen uransa, mutta sitkeän kuntoutumisen ansiosta hän pääsi kuitenkin edustamaan maataan Sotshin olympialaisiin – vain reilu vuosi onnettomuuden jälkeen.
Vuosi 2009
SaPKon 80-vuotisjuhlavuosi toi mukanaan suuritöisen projektin: sarjapeli ulkojäällä sekä muut juhlaan liittyvät järjestelyt. Toimistokin joutui toimimaan kovalla paineella ja päiviä venyttäen, mutta erinomaisella tiimityöllä kaikki onnistui upeasti. Tämän suururakan jälkeen olikin hyvä päättää 16 vuotta kestänyt talkootaival SaPKon toimistonhoitajana. Ajanjakso on ollut yksi mielenkiintoisimmista ja värikkäimmistä kokemuksistani. Onneksi siteet seuraan eivät pääse katkeamaan lopullisesti. SaPKon merkityksen Savonlinnalle huomaa päivittäin, kun kaupungilla tuttuja tavatessa puhe kääntyy lähes aina jääkiekkoon. Edelleen pelipäivä on juhlapäivä – minullekin!
Idea juhlaottelusta Kirkkopuiston luonnonjäällä syntyi kevättalvella 2008 Pässiklubilla käydyissä keskusteluissa. Seurajohto halusi kuulla Pässiklubilaisten ajatuksia seuraavan Mestis-kauden aikana olevan SaPKon 80 – vuotisjuhlan tapahtumista ja ennen kaikkea juhlaottelusta. Paavo Tirkkonen taisi olla ensimmäinen ”uskalikko”, joka heitti keskusteluun kysymyksen ”Miksei Juhlaottelua pelattaisi Kirkkopuistossa?”. Hetken tuumaustauon jälkeen yhä useampi paikalla olleista alkoi kallistua Paavon idean taakse. Kuten aina, tälläkin kertaa oli myös epäilijöitä, jotka toivat keskusteluun ongelmia, joiden ratkaiseminen voi olla ylivoimaista.
Idea Kirkkopuistosta jäi kuitenkin elämään niin voimakkaana, että huhtikuussa 2008 perustettu juhlatoimikunta otti hankkeen jatkoselvittelyjen pohjaksi.
Kaupungin kanssa käytiin asiasta neuvotteluja ja niissä saatiin varmuus perusasioihin: jäähallin kaukalo uusitaan ennen pelikauden 2008 / 2009 alkua ja entinen hallin kaukalo saadaan juhlaottelukäyttöön. Myös lupa Kirkkopuiston kentän käyttämisestä ottelupaikkana saatiin ja lisäksi lupaus sähköstä ja tarvittavan lisävalaistuksen hoitamisesta kentälle.
Samoin kaupunki lupasi hoitaa tilapäiset liikennejärjestelyt tapahtuman aikana. Myös kentältä auratut lumikasat kaupunki hoiti pois ja tilaa katsojille ja palveluille saatiin riittävästi.
Puheenjohtaja oli myös sopinut Jääkiekkoliiton ja Mestiksen johdon kanssa periaatetasolla Mestiksen sarjapelin pelaamisesta ulkojäällä. Alustavasti oli myös ”toivevastustaja” Jukurien kanssa sovittu ulkojääpelistä kevätkauden aikana.
Em. peruspuitteiden selvittyä voitiin vielä keväällä pitää tiedotustilaisuus, jossa julkistettiin Juhlaottelu Kirkkopuistossa Mestiksen virallisena sarjapelinä ja kerrottiin alustavasti myös sovitun vastustajaksi tulevan Jukurit. Kauden 2008 – 2009 Mestis – infossa julkistettiin ensimmäinen ulkojäällä pelattava pääsarjatason (SM – liiga ja Mestis) sarjapeli pelattavaksi Kirkkopuiston luonnonjäällä 7.2.2009. Tuleva tapahtuma saikin suuren mielenkiinnon valtakunnan median välityksellä.
Keväällä 2008 perustettu järjestelytoimikunta aloitti varsinaisen työnsä tapahtuman kokoon kasaamisessa. Markkinointiin saatiin mukaan monien urheilutapahtumien järjestämisessä ja markkinoinnissa ansioitunut Jouko ”Jokkeri” Palorinne. Hän otti vastuun tapahtuman markkinoinnista ja minun osalleni jäi tekninen pelipuitteiden (kaukalo, katsomot, pukukopit, yleisön palvelutilat jne) etsiminen ja kasaan juokseminen. Katsojatavoitteeksi sovittiin kunnianhimoisesti 3000 katsojaa jota vastaavia puitteita alettiin kokoamaan.
Elokuussa alkoi rakentaminen. Kenttä tasattiin ja Savonlinnan Seudun Liikunta ry:n talkooväki pystytti kaukalon. Siirrettäviä katsomoita saatiin Tanhuvaarasta, Kerimäeltä ja Juvalta. Niihin tuli seisomakatsomot 1500 hengelle. Taidelukion ja musiikkiopiston tilojen käyttö antoi välttämättömät puitteet VIP – tarjoiluiden, sosiaali- ja keittiötilojen sekä lehdistö-ja toimitsijoiden tarpeisiin. Ammattikorkeakoulun 2 eri opiskelijaryhmää oli myös ohjelman ja puitteiden tuottamisessa aktiivisesti mukana.
Vuoden vaihteen jälkeen tahti kiihtyi. SSL:n talkoolaiset jäädyttivät kaukaloa, yhteistyökumppanit varmistuivat ja lippujen myynti aloitettiin. Suuri yksittäinen työ oli kaukalon laitojen ja päätypleksien entisten mainosten irrottaminen tammikuisissa pakkassäissä! Ilman Mainospalvelun Seppo Kokkosen osaamista ja työkaluja homma olisi jäänyt tekemättä. Seppo myös urakoi itsekin talkoolaisena mainoksia pois raaputtamassa.
SaPKon oma markkinointiryhmä teki aktiivista työtä paikallisten yhteistyökumppaneiden parissa. Ryhmä myös hoiti yhdessä toimiston kanssa tapahtuman pääsylippujen myyntiä. Lisäksi markkinointiryhmällä oli suuri haaste juhla-arpajaisten järjestämisessä, palkintojen hankkimisessa ja arpamyynnin organisoimisessa. Markkinointiryhmän kautta kuitenkin löydettiin useimmiten paikallista tarvike-, kuljetus- tai muuta apua yllättävien ottelutapahtuman rakentamisessa eteen tulleiden ongelmien ratkaisemisessa.
Järjestelyjen loppusuoralla viimeisteltiin pelin oheisohjelma ja hankittiin kokenut J-P Jalo koko kentällä tapahtuvan toiminnan juontajaksi. Taustamarkkinat Kuopiosta saatiin Jokkerin suhteilla jättiscreenin ja äänentoiston toteuttajaksi.
Joukkueiden osalta oli järjestely niin, että peliasuihin pukeutumisen ja alkuverryttelyn joukkueet hoitivat jäähallilla, josta bussikuljetuksena ”gladiaattorit” tuotiin heitä odottaviin siirtoparakkeihin. Jään hoidon suoritti ammattitaidolla Pekka Nissinen hallin jääkoneella. Pelin aattoiltana syntyi vielä jään osalta yllätys, kun kenttä on lievästi kalteva satamaan päin ja jäädytyksessa oli alempaan kenttäpäätyyn valunut vettä niin, että jään paksuus siellä oli paljon toista päätyä suurempi. Se aiheutti ongelman kaukalon laitojen korkeuteen, mikä ei täyttänyt sääntökirjan edellyttämää laitakorkeutta. Asia ratkaistiin korottamalla sataman puoleisia laitoja lankkuja laitaan kiinnittämällä, mikä ratkaisu sopi otteluvalvojallekin. Näin päästiin höyläämään jääkoneella pelialusta kuntoon.
Varsinaisena pelipäivänä 7.2. oli raikas vajaan 10 asteen pakkanen. Lisäksi myös hienoinen lumisade haittasi ensimmäisen erän aikana. Erän puolivälissä pidettiin kentän kolaustauko ja erätauoilla pleksilaseja suojattiin jäätymisenestoaineella ja saatiin näkyvyys kentälle säilymään riittävänä. Nämä kentällä tapahtuvat työt hoiti JunioriSaPKon porukka kiitettävästi!
Oheisohjelmassa oli SaPKon entisten pelureiden tapaaminen, esiotteluna SaPKon ja Jukureiden C-juniorien oma kamppailu, J-P Jalon haastatteluja (valmentajat, entisiä pelureita jne), paikallisten julkkisten muodostamien kahden joukkueen rankkarikisa ja kaiken huippuna – juhla-arpajaisten pääpalkinnon Toyota Aygon ja lukuisien pienempien palkintojen arvonta. Käristemakkarat, kahvi ja munkit luonnollisesti olivat myös olennainen osa ulkoilmatunnelmaa!
Entä suurimmat yllätykset tapahtuman järjestelyssä? Selkeästi suurin yllätys oli erittäin monivaiheinen ja paljon toimistoakin rasittanut lupabyrokratia. Sekä kaupungin eri osastot että alueen valvontaorganisaatiot käyttivät valtaansa vaatien samasta asiasta hakemuksia, piirustuksia ja selostuksia useisiin paikkoihin. Erilaisia tilojen ja rakenteiden tarkastuksia oli toistuvasti, eikä samaan tarkastukseen saatu aina sovitetuksi kaikkia organisaatioita, joita ko. tila tai rakenne ”kiinnosti”. Myöskin talkooväen vähäinen lukumäärä oli lievä töitä hankaloittanut yllätys. Kioskimyynniltä jäi kokonaan puuttumaan siitä vastaava johto. Jostakin syystä ei edes palkkatyöläisiä siihen saatu. Se toi lieviä moitteita yleisöltä ja sen myötä menetettiin jonkin verran myyntituloja.
Jääkiekkoliitolta ja/tai Mestikseltä odotimme myös yhteistyötä tapahtumamme julkisuuskuvan rakentamisessa. Panos sieltä suunnalta jäi valitettavasti kokonaan saamatta. Samaan aikaan maata kiertänyt liiton juhlanäyttelyrekka päinvastoin aiheutti liikenne- ja tilaongelmia, koska ennakkoon ei sen tulosta oltu meitä informoitu.
Sen sijaan plussan puolelle jäi todella paljon asioita. 3000 hengen yleisö antoi yksinomaan myönteistä palautetta tapahtumasta. VIP – vieraat ja heidän tarjoiluidensa järjestäjä olivat erittäin tyytyväisiä. Samat positiiviset terveiset saatiin myös yhteistyökumppaneilta.
Molempien joukkueiden pelaajilta tuli runsaat kiitokset erinomaisesta jään kunnosta. Se kuulemma oli parempi kuin jää monissa Mestiksen sisähalleissa! Siitä on kiittäminen ennen muuta Pekka Nissistä ja hänen ”taikatemppujaan”. Tapahtumalla saatu mediajulkisuus oli SaPKolle ja koko Savonlinnalle erittäin merkittävää. Kaikki kolme TV-kanavaa, Iltalehti, Helsingin Sanomat ja jääkiekon erikoisjulkaisut tekivät tapahtumasta raportit. Paikalliset Itä-Savo ja Savonmaa olivat poikkeuksellisen näyttävin artikkelein tapahtumaa julkistamassa sekä ennakkoon että jälkikäteen. Olipa ottelulla kuulemma n. 700 katsojaa Internetin välityksellä Suomen rajojen ulkopuolellakin, kaukaisimmat Barcelonassa asti.
Vaikka tärkeät sarjapisteet ottelusta jäivät saamatta (voitto Jukureille 1 – 2) SaPKolle tapahtuma toi positiivisen julkisuuden lisäksi hyvän (ja todella tarpeellisen!) taloudellisen tuloksen. Lisäksi itse 80 – vuotisjuhlassa SaPKo sai ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kunniapuheenjohtajan, Ake Rinkisen.
Paikallisten yritysten runsas mukana olo poiki seuralle pidempiaikaisia kumppanuussuhteita. Ei liene liikaa sanottu, jos arvioidaan, että SaPKon nousu Mestiksen kärkiseurojen joukkoon pohjustettiin Kirkkopuistossa 7.2.2009!
Ja vielä lopuksi – Kirkkopuiston ulkojääottelu oli ensimmäinen ulkona pelattu pääsarjatason sarjaottelu. Nyt niitä on liigatasolla pelattu useita joidenkin ollessa jo vuosittain toistuvia ”talviklassikoita”.
SaPKon loukkaantumista kärsivään hyökkääjistöön, saadaan hetkellistä helpotusta, kun Jukurit lainaa Nuorten SM-liigassa pelaavan SaPKo kasvatin Matias Mutikaisen alustavasti viiteen seuraavaan otteluun.
Matias Mutikainen on SaPKon vahvuudessa illan KOOVEE ottelussa.
1. Kuka olet ja miten elämä on kuljettanut sinua sitten (SaPKo) aikojen?
– Olen Hannu “Häpä” Oksanen ja elämä on vienyt Savonlinnasta, ensin takaisin Tampereelle (Ilves) ja sieltä Kuopioon (Kalpa) ja sieltä Helsinkiin (Jokerit) sitten vähän ulkomaan retkee Ruotsi (Leksand If) paluu suomeen ja Tampere (Tappara) ja eikun reissuun ja Kuopio (Kalpa), kun pelini oli pelattu muutin kotikapuunkiini Tampereelle nääs 🙂
2. Mikä ja milloin oli/ on rooli tai tehtävä SaPKossa?
– Olin vuonna 1980 ja 1981 olin keskushyökkääjänä SaPKosssa.
3. Mikä oli SaPKon merkitys omalle urallesi pelata tai valmentaa tai toimia SaPKossa?
– SaPKon aika antoi minulle ison nosteen urallani ja siitä kiitos SaPKo organisaatiolle. Voitin tuon jälkeen 3 suomenmestaruutta ja 2 hopeeta.
4. Ketkä olivat oman aktiiviaikasi (tehtävästä riippuen) mieleenpainuvimpia pelaajia tai henkilöitä?
– Mieleeni jäi noista vuosista Steve Mc Donalds, Jussi Piuhola, Paavo Tirkkonen, Jari Hämäläinen, Erkki Huttunen, Jari Kaarela, Seppo Tenhunen ja Ahti Ruohoaho. Olihan siinä muitakin jota vois mainita mutta ei nyt kokojoukkuetta mainita.
5. Mitkä olivat toimikautesi huippuhetkiä tai huippukausia. Onko joku ottelu tai tapahtuma, mikä et unohda? Entä suurimmat pettymykset ?
– Minä saavuin kahtena vuonna kesken kauden, kun alkukausista yritin vakuuttaa paikka Ilveksen riveissä. Mieleeni jäi yksi hegemonia ottelu ja minun debyytti SaPKossa, Saipa – Sapko, jossa tein 2 maalia kun niin oli lehtihaastattelussa luvannut. Pettymykseksi jäi se emme pystyneet antamaan Jorma Kajannolle ja koko organisaatiolle liiga paikkaa vaikka siihen oli mahdollisuus, mutta näin jälkeenpäin voi sanoa että ne stepit olisi tuohonaikaankin ollut kovi nousta pääsarjaa.
6. Olet varmaan seurannut SaPKo pitempään. Mikä on mielestäsi muuttunut vuosikymmenten saatossa Savonlinnassa ja SaPKossa?
– Seuraan kyllä SaPKon pelejä edelleen, muutama viime vuosi on ollut hyvää tekemistä, josta mestaruus on hyvä osoitus.
7. Nimeä kaikkien aikojen SaPKon tähtikentällinen (SaPKossa pelanneet), kuka on ollut mielestäsi SaPKon paras pelaaja kautta aikojen?
– En ihan kaikkia huippu äijiä muista, mutta tässä minun ketjuni. Erkki Huttunen – Steve McDonalds – Tanus ja pakit Ahti Ruohoaho – Paavo Tirkkonen.
8. Miten harjoittelu on pelaajan tai valmentajan näkovinkkelistä muuttunut omana aikanasi?
– Peli on kehittynyt pelaamiseni jälkeen hyvin paljon on tullut enemmän ammattimaisemmaksi ja hoidetaan ravintoasiat eri tavalla siksi on vaikea sanoa yksittäistä tekemistä mikä jääkiekkoa on muuttanut.
9. Olosuhteista puhutaan paljon – Millaiset olivat olosuhteet aikanasi pelata tai valmentaa SaPKossa.(Tekojää tuli Savonlinnaan 1966 ja nykyinen jäähalli valmistui 1978 ja harjoitushalli valmistuu 2018)
– Pelasin silloin, kun oli jäähalli ja hallihan on loistava näin pelivuosienkin jälkeen, kun olen siellä vieraillut.
10. Tuleeko mieleen, joku erikoinen tapaus tai asia tai sattuma SaPKo ajoilta ( jonka voi jo nyt kertoa)?
– Yksi juttu on jäänyt “erittäin” hyvin mieleeni. Kerran vapaaillan jälkeen, kun taksilla kotiin ajelin sinne ammattikoulun lähelle niin nousi tie pystyyn ja sehän tarkoitti että silta oli ylhäällä 🙂 no pojille sen kerrottuani niin sain kyllä kuulla siitä koko kauden, Adu sitä muistutti tasasin välein että onko nousut tie pystyyn.
11. Jos saisit päättää, miten muokkaisit suomalaista jääkiekon pääsarjojen sarjajärjestelmää? Onko nykymuotoisella Mestiksellä tulevaisuutta?
– Olisi kyllä sitä mieltä että olisi karsinta pelit jossa liigan heikoin ja mestismestari mittelisi paikasta liigaan olisi vähän urheilullisempi ja jos ei muuta niin mestisporukka saisi lisää kokemusta vaikke ehkä nousisikaan.
12. Onko Savonlinnassa joskus mahdollista pelata jääkiekkoa nykymuotoisella pääsarjatasolla?
– Olisin sitä mieltä että SaPKon kannattaisi pysyä kasvattajaseurana ja antaa mahdollisuus Liigasta tippuville mahdollisuus kehittyä. Teillä kun on siihen hyvät eväät, itsekkin sain mahtavan puustin eteenpäin niin varmaan Jan-Mikael Järvinenkin, Tanus ja Lepaus muutamia nimiä mainitakseni.
13. Mitkä ovat mielestäsi SaPKon huippusaavutukset tai kohokohdat (Nousu Suomi Sarjaan 1964 , Nousu Mestaruusarjaan 1966, Sm -sarja karsinnat 1973, Linna Hockeyn aika 1980 -luvun alussa, Liigakarsinnat 1995, Mestismestaruus 2017 vai joku muu asia tai kokonaisuus?
– Pelasin Linna Hockeyn aikana ja olihan se värikästä aikaa positiivisessa mielessä.
14. Elämässä on yla- ja alamäkeä ja joskus tasaisempaa- niin myös seuratyössä. Mitkä olivat SaPKo aikasi pettymyksiä?
– Aikanani en pettynyt oikeasti muustakuin että ei noustu liigaan SaPKon kanssa.
15. Mitkä ovat terveiset 90 -vuotiaalle Savonlinnan Pallokerholle ja Savonlinnalaiselle jääkiekolle?
– Henkilökohtaisesti toivotan 90v Sapkolle työntäyteistä aikaa. Pitäkää lippu korkealla. Vielä toivoisi, että yrityselämä olisi hyvin mukana ja mahdollistaisi SaPKon pelaamisen korkealla tasolla ja siihen tarvitaan yritys maailmaa. Savonlinnalaisia kehottaisin käymään kaikissa peleissä sillä peli on parasta paikanpäällä. Viimeiseksi olette aina sydämmessäni :).
Seuraavassa tarinaa omasta urastani SaPKossa ja vähän muustakin.
Olen syntynyt 1957 Raumalla ja pelannut junioriaikani Rauman Lukossa.
B-nuorissa voitimme Suomen mestaruuden. Pelasin myös poikien nuorten maajoukkueessa.
Ensimmäisen liigaotteluni pelasin 17-vuotiaana Lukossa. Kolmen Lukossa vietetyn kauden jälkeen tulin Savonlinnaan, kun Lukon entinen valmentaja Kai Rosvall houkutteli minut Itukka-turnauksen yhteydessä seuraavaksi kaudeksi SaPKoon.
Kausi oli 1978-1979 ja SaPKo tavoitteli tuolloin tosissaan pääsyä Liigaan. Pelaajista muistan erityisesti Ari Tammisen, Erkki Huttusen, Jari Hämäläisen, Ahti Ruohoahon, Ilmo Muhosen ja Paavo Tirkkosen.
Omalta osaltani kausi ei mennyt erityisen hyvin ja päätin lopettaa urani siihen. Samaan aikaan pääsin opiskelemaan Raumalle, joten jääkiekko jäi tai ainakin luulin niin. Hankin lastentarhanopettajan tutkinnon ja valmistuin 1981. Tätä työtä tein Savonlinnassa 36 vuotta, pääasiassa Hakan päiväkodissa.
Yllättäen minuun oltiin yhteydessä kesällä -81 Jyväskylän Jyp Ht:stä ja SaPKosta. Jypiä valmensi tuolloin hyvä lapsuuden ystäväni muuan Erkka Westerlund. Ja niin siinä sitten kävi, että kuukauden koeleirin jälkeen tein sopimuksen SaPKon kanssa.
Sopimus syntyi Sankar-puvun tiloissa Jorma Kajannon kanssa. Hyvä ystäväni Ari Timosaari oli tullut Kärpistä SaPKoon ja olimme peräkkäin neuvotteluissa. Etukäteen olimme Arin kanssa sopineet, että pyydetään liituraitapuvut sopimuksen lisäksi, jos pelit kulkevat hyvin. Kun ensimmäinen kierros sarjasta oli mennyt hienosti- sarja sijoitus taisi olla kakkonen, heti HPK:n jälkeen. Marssimme Arin kanssa aamureenien jälkeen Kajannon pakeille ja kysyimme niistä puvuista. ”Jori” vei meidät alakertaan sovittamaan pukuja ja liituraidat lähtivät minun ja Arin matkaan.
Samalta kaudelta muistuu mieleen myös toinen hauska tapahtuma. Olimme Hämeenlinnassa pelireissulla ja Paavo Tirkkonen oli paikallisen sikakatsomon suursuosikki. Paavo saattoi kesken ottelun keskustella yleisön kanssa. Mutta tällä kertaa Paavo ei ollut lainkaan mukana. Muistaakseni sormivamman takia. Alkuverryttelyn keskellä sikakatsomon kaveri kysyi meiltä: ”missä Paavo on?” Ja kun kuuli, ettei Paavo ole ollenkaan mukana, hän tuumasi ”jumankaut, rahat takasi”. Yleisökeskiarvo tuolla kaudella oli yli 2000/ottelu.
Pelasin neljä kautta SaPKossa. Alkoi tulla vammoja, polvi ei kestänyt ja taas oli lopettamisen aika.
Muutaman sapattivuoden jälkeen Kari Kivilompolo tuli SaPKon valmentajaksi ja pyysi minua apuvalmentajaksi ja joukkueenjohtajaksi. Aika oli 80-luvun loppua. Harmillinen kausi, koska joukkue oli tuolloin todella hyvä ja potentiaalinen, mutta massiiviset loukkaantumiset sotkivat menestysmahdollisuuksia. Pelaajia tuolla kaudella olivat mm. Steve MacDonald, Randy Maxwell, Jari Korpisalo, Pasi Varhevaara ja Härkösen Tini (sarjan kovin lämäri).
Seuraavana kautena minut valittiin SaPKon päävalmentajaksi. Kausi oli minulle ja varmaan koko joukkueelle hyvin raskas ja putosimme sarjaporrasta alemmas 2. divisioonaan. Tuolla kaudella sattui värikkäitä asioita. Yksi on jäänyt erityisesti mieleen. Jokerit pelasi tuolloin samaa sarjaa. Selänteet yms. saapuivat Talvisaloon ja oletus oli, että turpaan tulee. Ari-Pekka Selin oli tuolloin joukkueemme kapteeni ja halusi vähän herätellä joukkuetta ja kotiyleisöä. Ari- Pekka kysyi minulta, että käykö sellainen pikku nujakka, heti kun kiekko tippuu jäähän. Kävihän se ja siitä innostuivat sekä pelaajat, että paikalle saapunut yleisö. Turpaan tuli, mutta vielä puolessa välissä peliä tilanne oli 1-1.
Sain potkut muutama viikko ennen kauden päätöstä ja taas oli aika jättää jääkiekko.
Muutaman vuoden kuluttua Laipa- ilmiö alkoi nostamaan päätään. Laipa oli noussut samaan sarjaan SaPKon kanssa ja Putkosen Kale ja Erosen Anssi pyysivät minua Laipan valmentajaksi. Erittäin värikästä aikaa: Paikalliskamppailuissa halli oli aivan täysi ja tuntui, että kaupunki oli jakautunut kahtia. Kaksi valmennus kautta riittivät minulle, koska minulla oli myös päivätyö ja kolme poikaa kotona hoidettavana. Elimme 90-luvun alkua. Taas jäi jääkiekko, mutta melkein heti alkoi ikämieskiekko Linnan Woudeissa. Olin siellä melkein 20-vuotta ja niistä puheenjohtajana 10-vuotta.
Tällä hetkellä vanhat vammat ovat äityneet niin pahoiksi, että jääkiekon pelaaminen ei ole mahdollista.
Wouti-aikana vastasin kaupungin nappulakiekko toiminnasta yhden vuoden ajan. Ja kolmena vuotena kaupunginosa joukkueen valmentajana. Lähinnä omien poikien jääkiekkoharrastuksien myötä, olen lisäksi valmentanut jossain vaiheessa kaikki muita SaPKon juniori-ikäluokkia, paitsi A-junioreita.
Olen lopettanut jääkiekon monta kertaa, mutta aina se tupsahtaa uudestaan kuvioihin. Nyt on mennyt kaksi kautta SaPKon VIP-tiloissa ottelu isäntänä ja Väreen Pepin kanssa on sovittu myös ensikaudesta.
Jääkiekko on kuitenkin ollut minulle vain hieno harrastus. Tärkeintä ovat olleet yhteiset kokemukset ja elinikäiset ystävyydet. Nyky SaPKolle täytyy nostaa hattua, sillä homma pelaa näissä oloissa varmaan maksimaalisen hyvin. Mielestäni se johtuu oikeista ihmisistä oikeilla paikoilla ja halusta saada SaPKo menestymään.
Mestis aloittaa yhteistyön Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun kanssa. Yhteistyön tavoitteena on pelastaa yhdessä tuhansia ihmishenkiä.
Mestis ja Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu ovat solmineet kolmivuotisen yhteistyösopimuksen. Alkava yhteistyö on kattavuudessaan Veripalvelun tähänastisista markkinointikumppanuuksista suurin. Kolmevuotinen yhteistyö mahdollistaa pitkäkestoisen ja -jänteisen vaikuttavuuden.
– Erityisen iloinen olen siitä, että Mestis haluaa katsoa yksittäistä tempausta pidemmälle, kun luovuttajien tarvekin on jatkuvaa, joten yhteistyön kestoksi on sovittu kolme vuotta. Tämä mahdollistaa pitkäjänteisen vaikuttavuuden ja on arvokas panostus, jota arvostamme todella korkealle, kertoo Veripalvelun yhteisömarkkinoinnin koordinaattori Kaisu Maijala.
– Veripalvelun ja etenkin varsinaisten hyödynsaajien eli potilaiden kannalta alkava yhteistyö on erittäin lupaava ja kattavuudessaan meidän tähänastisista verenluovutuksen markkinointikumppanuuksistamme laajin. Olemme tehneet ennenkin yhteistyötä joidenkin lajiliittojen ja urheiluseurojen kanssa, mutta ei tässä mittakaavassa. Hymy on siis juuri nyt aika herkässä, Maijala jatkaa.
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa alkava yhteistyö on otettu avosylin vastaan.
– Mestiksestä otettiin meihin syksyllä yhteyttä ja ehdotettiin yhteistyötä. Innostuimme ajatuksesta oikeastaan heti, tapasimme, ja löysimme yhteisen sävelen nopeasti, kun huomasimme että Mestiksen johdon halu ja innostus tehdä jotain hyvää vaikuttavasti ja konkreettisesti oli aitoa. Jo toisessa palaverissa Mestis yllätti meidät täydellisesti tarjoamalla Veripalvelulle kolmen vuoden mittaista laajaa pääyhteistyökumppanuutta, eikä meillä ollut todellakaan mitään syytä kieltäytyä.
Nuorten kiinnostus jääkiekkoa kohtaan on myös tärkeässä asemassa, sillä varsinkin nuoria miehiä kaivataan verenluovuttajiksi.
– Mestiksellä on sekä vahvaa paikallistoimintaa että hyvät viestintäkanavat, joten heillä on mahdollisuus kannustaa ja haastaa verenluovutukseen iso joukko myös sellaisia suomalaisia, joita meidän viestintämme ei muuten tavoita. Jos tämä joukko lähtee tosissaan liikkeelle, meillä on upea mahdollisuus moninkertaistaa apu potilaille. Tarvitsemme tällä hetkellä erityisesti lisää uusia verenluovuttajia 18 vuotta täyttäneistä.
(tiedote jatkuu videon jälkeen)
Mestis haluaa Veripalvelu-yhteistyöllä korostaa omia arvojaan sekä näyttää esimerkkiä omalla tekemisellään.
– Me Mestiksessä haluamme vahvasti elää arvojemme mukaisesti ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Haluamme olla näyttämässä esimerkkiä, että urheilussa on voimaa ja sillä voidaan tehdä hyvää isossakin mittakaavassa. Samalla haluamme rikkoa perinteistä ajatusmallia siitä, kuinka urheilumarkkinointi yleisellä tasolla toimii, kommentoi Mestiksen operatiivinen johtaja Olli Aro.
Tuleva yhteistyö tulee näkymään konkreettisesti Mestiksen arjessa. Yhteistyö tulee sisältämään useita erilaisia konsepteja. Helmikuun aikana lanseerataan muun muassa Veripalvelun kuukauden vastuulliset pelaajat, jotka tulevat kantamaan aina seuraavan kuukauden ajan Veripalvelun punaista kypärää.
– Kypärät ovat jääkiekossa yksi vahvimmista keinoista viestiä sarjan arvoista. Seurat valitsevat pelaajistaan kuukauden vastuullisen pelaajan itse, sillä kulmalla, että kyseinen pelaaja on toiminut esimerkillisesti kentällä ja sen ulkopuolella.
– Lisäksi virtuaalinen Hengenpelastaja-liiga, jolla on tarkoitus aktivoida uusia verenluovuttajia niin Mestis-paikkakunnilla kuin niiden ulkopuolella, starttaa kaudella 2019-2020. Hengenpelastaja-liigan avulla seuraamme seurojen kannattajien sekä toimihenkilöiden verenluovutusaktiivisuutta sarjataulukon muodossa ja tällä pyrimmekin kannustamaan heitä luovuttamaan verta. Kauden päätyttyä aktiivisin seurayhteisö palkitaan Mestiksen palkintogaalassa ”Vuoden hengenpelastaja”-palkinnolla.
(tiedote jatkuu videon jälkeen)
Kampanjan mainostuotanto on toteutettu yhteistyössä Bonzu Media Productionsin kanssa.
– On hienoa päästä tekemään yhteistyötä Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun ja Mestiksen kanssa, jotka molemmat ovat yhteiskuntavastuullisia ja tärkeitä toimijoita ihmisten arjessa, sanoo toimitusjohtaja Julius Repo Bonzulta.
Lisätietoja:
Olli Aro, operatiivinen johtaja, Mestis, Suomen Jääkiekkoliitto, p. 040 530 2847, olli.aro@finhockey.fi
Kaisu Maijala, yhteisömarkkinoinnin koordinaattori, Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu, p. 029 300 1716, kaisu.maijala@veripalvelu.fi
On keskiviikko-ilta, lokakuu 1981. Kaksi tyttölasta istuu jännittyneenä Talvisalon jäähallin punaisilla penkeillä. Hermostuksissaan toinen heistä räplää pientä muistilehtiötä, josta löytyy kaikki sateenkaaren värit ja samalla toinen käsi naksuttaa huoltoasemalta saatua mustekynää.. ettei vaan muste pääse jämähtämään eikä kirjoitus kulje.
Jäähallin keltainen ulko-ovi aukeaa, jännitys kasvaa… kuka nyt vuorostaan tulee. ”Se on Stiivi”, kuiskaa toinen. ”Joo, nii on”, vastaa toinen takisin. ”Miula on jo sen nimmari”. ”Nii miulakii”. Tyttöjen katse seuraa vienosti jääkiekkosankaria ja kun hän kävelee kohdalle, nousee kiekkoilijan katse kohti tyttöjä ja hänen kasvoille nousee reilu hymy, ”Hi girls!!”. Sankarin matka jatkuu kohti pukukoppeja, mutta tytöt ovat pyörryksissä. ”Tajuatko, Stiivi moikkas meitä!”, ”En voi uskoo tätä” hehkuttaa toinen.
Sanattomuus ja pyörrytys jatkuu hetken, kunnes ovi aukeaa taas. Se on kakkoskentän tehokolmikon pienin, mutta sitkein pelaaja Jukka Pohjolainen. ”Juki”. ”Nii on”. ”Saatiin viime kerrala nimmarit”. ”Juu”. Pohjolainen kävelee, niinkun aina hyvin rivakasti, kiireisen oloisesti tyttöjen ohi pukukoppiin.”Uskallankohan mie tännää pyytää Pöpön nimmarin”, huokaa toinen. ”Nii….hmm…kyllä sie uskallat”.
Aikaa kuluu ja SaPKon edustusjoukkueen pelaajia tippuu iltapäivä treeneihin tasasesti. ”Tullookohan Pöpö ollenkaa harjotuksiin?”. ”Kyllä se tulloo. Sillä on männy vua vähä myöhäsemmäks töissä. Minkä väriselle paperille meinasit nimmarin pyytee?”. ”Ehkä punaselle”. Mustekynä saa taas kyytiä ja napsutus eikun kiihtyy. Hetki on koittanut, hallin ovesta astuu sisään lähes 2 metrinen, tumma ja roteva pelaaja. Pitkin askelin, ehkä liiankin suurin askelin alkaa hän lähestyä tyttöjä.”En kestä, se on se”. ”No nyt alat männä…..mäne jo”. Sydän on singahtaa 12-vuotiaan tytön rinnasta ulos, kun hän alkaa laskeutua portaita alakäytävälle, kohti jääkiekkosankariaan. Ääntä tuskin pääsi suustani tai ainakin se oli hyvin vapisevaa ja hapuilevaa. ”Saisinko nimmarin?”. ”Tottahan toki”, jysäyttää kiekkoilija vastauksen. Ojennan sateenkaari lehtiön täristen kohti kiekkoilijaa. ”No onpa tytöllä monen väristä läpykkää”, naurahtaa pelaaja Rauman murretta puhuen.”Joo, niin on”, vastaan vienolla äänellä. Mustekynä toimii ja tallentaa kullan arvoisen nimikirjoituksen valkoiselle paperille. ”Kiitos”. ”Oleppa hyvä!”. Nimikirjoitus oli jääkiekkoidolini Hannu Ihalan nimikirjoitus ja tuo 12-vuotias tyttö olin minä, Susanna Kurvinen. Annoin isolle miehelle pienen lempinimen, Pöpö.
Tuosta nimestä saan vielä 37 vuoden jälkeenkin kuulla veljeltäni naljailua sekä isäni jaksaa joka kerta SaPKon peliä katsomaan mennessäni kysäistä: ”Meinootko pyytee nimmareita?”.
SaPKo sekä Savonlinnan jäähalli kuului hyvin vahvasti lapsuuteeni sekä nuoruuteeni. Asuimme lähellä hallia ja siellä tuli vietettyä aikaa enemmän kuin kotona. Urheilevana tyttönä haaveilin pääseväni joku päivä pelaamaan myös jääkiekkoa kuten pojat, seuratasolla. Savonlinnassa ei kuitenkaan ollut mimmiligaa, joten se jäi haaveeksi. Toki ponnistelin asian eteen niin, että joka viikko sijoitin viikkorahoistani markan ja rastitin keltaisen lottolapun….että jos se ISO voitto tulisi, niin sitten perustaisin Savonlinnaan MIMMILIIGAN.
Nyt on mahdollisuus tukea ja onnitella! Meiltä ilmestyy 90-vuotisjuhlaliite Itä-Savon välissä 29.1.2019, johon tulee ”Onnittelemme 90-vuotiasta SaPKoa!”-ilmoitus. Onnittele nimelläsi hintaan 50€.
SaPKo saa hyökkäyskalustoonsa mieluisan paluumuuttajan, kun Niklas Salo palaa pässipaitaan. Pelicansissa vähemmälle peliajalle jäänyt Salo on pelannut pääosan alkukaudesta Mestiksen Heinolan Peliitoissa. Sopimus SaPKon kanssa kattaa loppukauden.
SaPKossa Niklas Salo oli voittamassa Mestiksen mestaruutta keväällä 2017 ja pronssia kaudella 2018 ennen siirtymistä Lahteen ja Pelicansiin.
Niklas Salo on SaPKon harjoitusvahvuudessa alustavasti maanantai-iltana.
