« Takaisin

SaPKo 90: Terttu ja Harri Lallukan SaPKo aikaa

25.1.2019
Kategoria: SaPKo 90

”Savonlinnaan muutettiin 1983 ja SaPKon pelejä on seurattu aktiivisesti siitä lähtien. Kotipelit katsotaan aina, jos joku matka ei ole esteenä. Vieraspeleissäkin on käyty lähes joka vuosi jossakin, joinakin vuosina useammissakin.

Osakkeenomistajiahan olemme olleet kumpikin Oy:n perustamisesta lähtien. Kaikissa järjestetyissä. Osakeanneissa olemme olleet lisämerkinnöin mukana. Olemme myös osallistuneet säännöllisesti yhtiökokouksiin ja seuranneet sitäkin kautta SaPKon taustojen kehittymistä.

Terttu (Tepa) tuli SaPKon toimistoon syksyllä 1993 ja oli toimistonhoitajana yhtäjaksoisesti kevääseen 2009 saakka. Senkin jälkeen hän on urakoinut “keikkanaisena” arpojen myynnissä, postitustalkoissa ym.

Minä (Harri) olin hallituksessa kaksi vuotta 2007-2008 ja 2008-2009 kaudet. Ensimmäisenä hallitusvuotenani käynnisteltiin Pässiklubin toimintaa ja jotenkin ajauduin klubi-isännäksi.

Ei toiseksikaan kaudeksi löydetty isännäksi halukkaita, joten olin hallitusvuoteni Pässiklubin isäntä. 80-vuotisjuhlatoimikunnassa olin vetäjänä keväästä 2008 lähtien.”

VAPAAEHTOISTYÖTÄ 16 VUOTTA

Syyskuu 1993

Sen piti olla vain lyhyt piipahdus SaPKon toimistossa kausikorttia ostamassa, mutta ovi oli lukittu ja puhelimet pirisivät tauotta tyhjässä huoneessa Kauppalinnassa. Oven takana muiden jonottajien joukossa oli eräs silloinen hallituksen jäsen, jolle totesin, että ”voisin tulla kyllä tarvittaessa päivystämään puhelinta ja pitämään ovia auki”. Enpä olisi arvannut, mihin tämä lausahdus johtaa.

Seuraavana päivänä sovimme Ake Rinkisen kanssa pelisäännöt vapaaehtoiselle pestilleni ja aloitin saman tien hommat. Eipä toimistossa sen jälkeen näkynytkään muita, alkuvaiheen orientoituminen uusiin tehtäviin ja tutustuminen organisaation muihin henkilöihin tuntui aluksi vähintäänkin haastavalta. Aluksihan myös LaiPan toimisto operoi samassa toimistotilassa. Tuskin olisin niistä selvinnytkään ilman Lajusen Masaa, jonka joviaali olemus ja asenne ”älä huoli, kaikki järjestyy” auttoi valtavasti. Sain huomata, että olipa kyse puuttuvasta paistinpannusta tai käytetystä autosta, ne löytyivät nopeasti tarvitsijoiden käyttöön.

Satunnainen päivystys muuttuikin muutaman tunnin säännölliseksi toimistotyöksi ja pian huomasin osallistuvani myös jäähallilla peli-iltojen tapahtumien järjestelyyn. Arkisten paperitöiden vastapainona päiviin sisältyi työskentely pelaajien, valmentajien ja muiden organisaatioon kuuluvien henkilöiden kanssa. Varsinkin muilta paikkakunnilta muuttaneiden pelaajien auttaminen arkielämän pulmissa oli suuressa roolissa.

Joskus toimiston touhu muistutti enemmän kahvilaa ja päiväkotia: monet kakkukahvit nautittiin voittojen kunniaksi porukalla ja samalla opeteltiin vaikkapa napinompelua. Joku vieraampi toimistoon asioimaan tullut saattoi hämmästyä, kun siellä joskus köllötteli parikin vauvaa vaunuissaan päiväunilla tai isompien taaperoiden kanssa pelailtiin tai piirreltiin vanhempiensa hoidellessa asioitaan kaupungilla. Nyt tuo jälkikasvu puolestaan piirtelee omia kuvioitaan jääkentillä ja monet heistä ovat ikäluokkiensa parhaimmistoa.

Toimisto tarjosi loistavan tilaisuuden tutustua seuraorganisaation toimintaan ja sitä kautta auttoi ymmärtämään, miten suuri merkitys on saumattomasti eri osa-alueilla toimivilla henkilöillä ja kuinka valtavan paljon työtä vaaditaan ennen kuin kaikki palaset ovat paikallaan. Pääosassa ovat tietenkin pelaajat, mutta myös tausta ja puitteet on oltava kunnossa, jotta ”gladiaattorit” voisivat illasta toiseen tuoda jäähallilla katsojien silmien eteen kiehtovan ja jännittävän näytelmän.

Tehtävien kirjo oli laaja, mutta parasta työssä oli toimiminen ihmisten parissa ja nämä kontaktit johtivatkin moniin mielenkiintoisiin tuttavuuksiin ja ystävyyssuhteisiin. On ollut myös ilo seurata omien kasvattien ja SaPKossa vuosien varrella vierailleiden pelaajien hienoa menestystä maailmalla. Myös monet seurassa valmentajina toimineet ovat jatkaneet uraansa suuremmissakin ympyröissä.

Ulkomaalaispelaajat toivat oman mausteensa niin pelikentälle kuin toimistonkin töihin. Kaikki eivät suinkaan omaksuneet paikallisia kuvioita kitkattomasti, mutta ajan kanssa päästiin toki yhteisymmärrykseen. (Poikkeuksena eräs jenkkipelaaja, joka kääntyi jo Vantaan lentokentältä takaisin ”äidin sairastumisen vuoksi”.)

Mielenkiintoinen tarina minun kannaltani syntyi, kun 1990-luvun puolivälissä SaPKoon tuli Ilves-lainana muutamaksi kuukaudeksi varsin nimekäs ulkomaalaisvahvistus, Kanadan maajoukkueen kapteeninakin toiminut Brian Tutt perheineen: vaimo Brenda, parivuotiaat kaksoset Brennan ja Brianne sekä bonuksena vielä Bonnie-täti. Siinä oli nimissä muistamista! Tämän porukan asioiden hoito oli hieman erilaista kuin Savonlinnaan poikamiehinä muuttaneiden kohdalla. Ystävyys Tuttin perheen kanssa on jatkunut jo yli 20 vuotta. Kirjeiden ja valokuvien avulla olen pysynyt perillä koko perheen (jopa suvun) kuulumisista. Ennen kaikkea on ollut mielenkiintoista seurata lasten varttumista nuoriksi aikuisiksi. Peliuran jälkeen Brian kouluttautui poliisiksi. Tytär Brianne on kuulunut juniorivuosista lähtien Kanadan pikaluistelijoiden kärkikaartiin. Vakava loukkaantuminen harjoituksissa sattuneessa yhteentörmäyksessä oli vähällä katkaista hänen uransa, mutta sitkeän kuntoutumisen ansiosta hän pääsi kuitenkin edustamaan maataan Sotshin olympialaisiin – vain reilu vuosi onnettomuuden jälkeen.

Vuosi 2009

SaPKon 80-vuotisjuhlavuosi toi mukanaan suuritöisen projektin: sarjapeli ulkojäällä sekä muut juhlaan liittyvät järjestelyt. Toimistokin joutui toimimaan kovalla paineella ja päiviä venyttäen, mutta erinomaisella tiimityöllä kaikki onnistui upeasti. Tämän suururakan jälkeen olikin hyvä päättää 16 vuotta kestänyt talkootaival SaPKon toimistonhoitajana. Ajanjakso on ollut yksi mielenkiintoisimmista ja värikkäimmistä kokemuksistani. Onneksi siteet seuraan eivät pääse katkeamaan lopullisesti. SaPKon merkityksen Savonlinnalle huomaa päivittäin, kun kaupungilla tuttuja tavatessa puhe kääntyy lähes aina jääkiekkoon. Edelleen pelipäivä on juhlapäivä – minullekin!

SAPKON 80 – VUOTISJUHLAOTTELU KIRKKOPUISTOSSA 7.2.2009

Idea juhlaottelusta Kirkkopuiston luonnonjäällä syntyi kevättalvella 2008 Pässiklubilla käydyissä keskusteluissa. Seurajohto halusi kuulla Pässiklubilaisten ajatuksia seuraavan Mestis-kauden aikana olevan SaPKon 80 – vuotisjuhlan tapahtumista ja ennen kaikkea juhlaottelusta. Paavo Tirkkonen taisi olla ensimmäinen ”uskalikko”, joka heitti keskusteluun kysymyksen ”Miksei Juhlaottelua pelattaisi Kirkkopuistossa?”. Hetken tuumaustauon jälkeen yhä useampi paikalla olleista alkoi kallistua Paavon idean taakse. Kuten aina, tälläkin kertaa oli myös epäilijöitä, jotka toivat keskusteluun ongelmia, joiden ratkaiseminen voi olla ylivoimaista.

Idea Kirkkopuistosta jäi kuitenkin elämään niin voimakkaana, että huhtikuussa 2008 perustettu juhlatoimikunta otti hankkeen jatkoselvittelyjen pohjaksi.

Kaupungin kanssa käytiin asiasta neuvotteluja ja niissä saatiin varmuus perusasioihin: jäähallin kaukalo uusitaan ennen pelikauden 2008 / 2009 alkua ja entinen hallin kaukalo saadaan juhlaottelukäyttöön. Myös lupa Kirkkopuiston kentän käyttämisestä ottelupaikkana saatiin ja lisäksi lupaus sähköstä ja tarvittavan lisävalaistuksen hoitamisesta kentälle.

Samoin kaupunki lupasi hoitaa tilapäiset liikennejärjestelyt tapahtuman aikana. Myös kentältä auratut lumikasat kaupunki hoiti pois ja tilaa katsojille ja palveluille saatiin riittävästi.

Puheenjohtaja oli myös sopinut Jääkiekkoliiton ja Mestiksen johdon kanssa periaatetasolla Mestiksen sarjapelin pelaamisesta ulkojäällä. Alustavasti oli myös ”toivevastustaja” Jukurien kanssa sovittu ulkojääpelistä kevätkauden aikana.

Em. peruspuitteiden selvittyä voitiin vielä keväällä pitää tiedotustilaisuus, jossa julkistettiin Juhlaottelu Kirkkopuistossa Mestiksen virallisena sarjapelinä ja kerrottiin alustavasti myös sovitun vastustajaksi tulevan Jukurit. Kauden 2008 – 2009 Mestis – infossa julkistettiin ensimmäinen ulkojäällä pelattava pääsarjatason (SM – liiga ja Mestis) sarjapeli pelattavaksi Kirkkopuiston luonnonjäällä 7.2.2009. Tuleva tapahtuma saikin suuren mielenkiinnon valtakunnan median välityksellä.

Keväällä 2008 perustettu järjestelytoimikunta aloitti varsinaisen työnsä tapahtuman kokoon kasaamisessa. Markkinointiin saatiin mukaan monien urheilutapahtumien järjestämisessä ja markkinoinnissa ansioitunut Jouko ”Jokkeri” Palorinne. Hän otti vastuun tapahtuman markkinoinnista ja minun osalleni jäi tekninen pelipuitteiden (kaukalo, katsomot, pukukopit, yleisön palvelutilat jne) etsiminen ja kasaan juokseminen. Katsojatavoitteeksi sovittiin kunnianhimoisesti 3000 katsojaa jota vastaavia puitteita alettiin kokoamaan.

Elokuussa alkoi rakentaminen. Kenttä tasattiin ja Savonlinnan Seudun Liikunta ry:n talkooväki pystytti kaukalon. Siirrettäviä katsomoita saatiin Tanhuvaarasta, Kerimäeltä ja Juvalta. Niihin tuli seisomakatsomot 1500 hengelle. Taidelukion ja musiikkiopiston tilojen käyttö antoi välttämättömät puitteet VIP – tarjoiluiden, sosiaali- ja keittiötilojen sekä lehdistö-ja toimitsijoiden tarpeisiin. Ammattikorkeakoulun 2 eri opiskelijaryhmää oli myös ohjelman ja puitteiden tuottamisessa aktiivisesti mukana.

Vuoden vaihteen jälkeen tahti kiihtyi. SSL:n talkoolaiset jäädyttivät kaukaloa, yhteistyökumppanit varmistuivat ja lippujen myynti aloitettiin. Suuri yksittäinen työ oli kaukalon laitojen ja päätypleksien entisten mainosten irrottaminen tammikuisissa pakkassäissä! Ilman Mainospalvelun Seppo Kokkosen osaamista ja työkaluja homma olisi jäänyt tekemättä. Seppo myös urakoi itsekin talkoolaisena mainoksia pois raaputtamassa.

SaPKon oma markkinointiryhmä teki aktiivista työtä paikallisten yhteistyökumppaneiden parissa. Ryhmä myös hoiti yhdessä toimiston kanssa tapahtuman pääsylippujen myyntiä. Lisäksi markkinointiryhmällä oli suuri haaste juhla-arpajaisten järjestämisessä, palkintojen hankkimisessa ja arpamyynnin organisoimisessa. Markkinointiryhmän kautta kuitenkin löydettiin useimmiten paikallista tarvike-, kuljetus- tai muuta apua yllättävien ottelutapahtuman rakentamisessa eteen tulleiden ongelmien ratkaisemisessa.

Järjestelyjen loppusuoralla viimeisteltiin pelin oheisohjelma ja hankittiin kokenut J-P Jalo koko kentällä tapahtuvan toiminnan juontajaksi. Taustamarkkinat Kuopiosta saatiin Jokkerin suhteilla jättiscreenin ja äänentoiston toteuttajaksi.

Joukkueiden osalta oli järjestely niin, että peliasuihin pukeutumisen ja alkuverryttelyn joukkueet hoitivat jäähallilla, josta bussikuljetuksena ”gladiaattorit” tuotiin heitä odottaviin siirtoparakkeihin. Jään hoidon suoritti ammattitaidolla Pekka Nissinen hallin jääkoneella. Pelin aattoiltana syntyi vielä jään osalta yllätys, kun kenttä on lievästi kalteva satamaan päin ja jäädytyksessa oli alempaan kenttäpäätyyn valunut vettä niin, että jään paksuus siellä oli paljon toista päätyä suurempi. Se aiheutti ongelman kaukalon laitojen korkeuteen, mikä ei täyttänyt sääntökirjan edellyttämää laitakorkeutta. Asia ratkaistiin korottamalla sataman puoleisia laitoja lankkuja laitaan kiinnittämällä, mikä ratkaisu sopi otteluvalvojallekin. Näin päästiin höyläämään jääkoneella pelialusta kuntoon.

Varsinaisena pelipäivänä 7.2. oli raikas vajaan 10 asteen pakkanen. Lisäksi myös hienoinen lumisade haittasi ensimmäisen erän aikana. Erän puolivälissä pidettiin kentän kolaustauko ja erätauoilla pleksilaseja suojattiin jäätymisenestoaineella ja saatiin näkyvyys kentälle säilymään riittävänä. Nämä kentällä tapahtuvat työt hoiti JunioriSaPKon porukka kiitettävästi!

Oheisohjelmassa oli SaPKon entisten pelureiden tapaaminen, esiotteluna SaPKon ja Jukureiden C-juniorien oma kamppailu, J-P Jalon haastatteluja (valmentajat, entisiä pelureita jne), paikallisten julkkisten muodostamien kahden joukkueen rankkarikisa ja kaiken huippuna – juhla-arpajaisten pääpalkinnon Toyota Aygon ja lukuisien pienempien palkintojen arvonta. Käristemakkarat, kahvi ja munkit luonnollisesti olivat myös olennainen osa ulkoilmatunnelmaa!

Entä suurimmat yllätykset tapahtuman järjestelyssä? Selkeästi suurin yllätys oli erittäin monivaiheinen ja paljon toimistoakin rasittanut lupabyrokratia. Sekä kaupungin eri osastot että alueen valvontaorganisaatiot käyttivät valtaansa vaatien samasta asiasta hakemuksia, piirustuksia ja selostuksia useisiin paikkoihin. Erilaisia tilojen ja rakenteiden tarkastuksia oli toistuvasti, eikä samaan tarkastukseen saatu aina sovitetuksi kaikkia organisaatioita, joita ko. tila tai rakenne ”kiinnosti”. Myöskin talkooväen vähäinen lukumäärä oli lievä töitä hankaloittanut yllätys. Kioskimyynniltä jäi kokonaan puuttumaan siitä vastaava johto. Jostakin syystä ei edes palkkatyöläisiä siihen saatu. Se toi lieviä moitteita yleisöltä ja sen myötä menetettiin jonkin verran myyntituloja.

Jääkiekkoliitolta ja/tai Mestikseltä odotimme myös yhteistyötä tapahtumamme julkisuuskuvan rakentamisessa. Panos sieltä suunnalta jäi valitettavasti kokonaan saamatta. Samaan aikaan maata kiertänyt liiton juhlanäyttelyrekka päinvastoin aiheutti liikenne- ja tilaongelmia, koska ennakkoon ei sen tulosta oltu meitä informoitu.

Sen sijaan plussan puolelle jäi todella paljon asioita. 3000 hengen yleisö antoi yksinomaan myönteistä palautetta tapahtumasta. VIP – vieraat ja heidän tarjoiluidensa järjestäjä olivat erittäin tyytyväisiä. Samat positiiviset terveiset saatiin myös yhteistyökumppaneilta.

Molempien joukkueiden pelaajilta tuli runsaat kiitokset erinomaisesta jään kunnosta. Se kuulemma oli parempi kuin jää monissa Mestiksen sisähalleissa! Siitä on kiittäminen ennen muuta Pekka Nissistä ja hänen ”taikatemppujaan”. Tapahtumalla saatu mediajulkisuus oli SaPKolle ja koko Savonlinnalle erittäin merkittävää. Kaikki kolme TV-kanavaa, Iltalehti, Helsingin Sanomat ja jääkiekon erikoisjulkaisut tekivät tapahtumasta raportit. Paikalliset Itä-Savo ja Savonmaa olivat poikkeuksellisen näyttävin artikkelein tapahtumaa julkistamassa sekä ennakkoon että jälkikäteen. Olipa ottelulla kuulemma n. 700 katsojaa Internetin välityksellä Suomen rajojen ulkopuolellakin, kaukaisimmat Barcelonassa asti.

Vaikka tärkeät sarjapisteet ottelusta jäivät saamatta (voitto Jukureille 1 – 2) SaPKolle tapahtuma toi positiivisen julkisuuden lisäksi hyvän (ja todella tarpeellisen!) taloudellisen tuloksen. Lisäksi itse 80 – vuotisjuhlassa SaPKo sai ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kunniapuheenjohtajan, Ake Rinkisen.

Paikallisten yritysten runsas mukana olo poiki seuralle pidempiaikaisia kumppanuussuhteita. Ei liene liikaa sanottu, jos arvioidaan, että SaPKon nousu Mestiksen kärkiseurojen joukkoon pohjustettiin Kirkkopuistossa 7.2.2009!

Ja vielä lopuksi – Kirkkopuiston ulkojääottelu oli ensimmäinen ulkona pelattu pääsarjatason sarjaottelu. Nyt niitä on liigatasolla pelattu useita joidenkin ollessa jo vuosittain toistuvia ”talviklassikoita”.

Kuvat: SaPKo