« Takaisin

SaPKo 90: Pekka Mononen ja Savonlinnan Pallokerho

30.11.2018
Kategoria: SaPKo 90

Kiekkokaukalo oli Oulun Keskuskentän meren puoleisella lisäalueella. Pakkasta oli 10 astetta ja mereltä tuulee aina. Lyseon 3C luokka oli urheilutunnilla pelaamassa jääpalloa kun opettaja Illikainen vei meidät kaukaloon tutustumaan lajiin nimeltä jääkiekko ja saimme liput illan otteluun jotain Töölön Vesaa vastaan. Se oli ensimmäinen näkemäni jääkiekko-ottelu, Kärpät voitti lukemin 5-4, ja palkituista muistan maalivahti Ståhlen.

Seuraava kosketus jääkiekkoon tapahtui 1979 Savonlinnassa, kun minut valittiin Keskussairaalaan anestesiaylilääkäriksi. Sairaalan käytävällä Paavo Tirkkonen tarttui käteeni tiukalla otteella ja sanoi ”tulethan SaPKo A:n lääkäriksi?” Kun ote vaan tiukkeni, vastasin myöntävästi ja siitä lähti käyntiin matka Savonlinnan Pallokerhon kanssa eri joukkueiden lääkärinä, erityisesti 1977 syntyneiden, sillä poikani Juho pelasi  F-junioreista A-junioreihin asti, C-junioreissa SM-sarjaa.

Taival on johtanut myös SaPKon hallituksen jäsenyyteen ja puheenjohtajana toimimiseen sekä ikämieskiekkoiluun Linnan Woudeissa, jossa pelaa muutama poikani pelikavereista! Nyt heidät näkee kiekkokassien takaa, alkuaikoina näytti siltä, että pelikassi olisi itsekseen raahautunut pukukoppiin, pientä miestä ei kunnolla sen takaa erottanut. Mutta itse kantoivat silloinkin kassinsa.

Tiivistetysti matkaa voisi kuvata Churchillin sanoin ”Verta, Hikeä ja Kyyneleitä”, mutta siihen mahtuu ylivoimaisesti enemmän iloa ja riemua onnistumisista, yhteisöllisyyttä, joukkoon ja joukkueeseen kuulumista sekä valoa ja sisältöä elämään. Voisin sanoa, että jäähallilla ja eri joukkueiden kanssa vietetyt hetket ovat monella eri tavalla vaikuttaneet ei pois-sulkevasti vaan rikastavasti muuhunkin elämään. Lääkärinä toimiminen on johtanut urheilulääketieteen ja urheiluvammojen koulutuksiin ja kokonaan uuden erikoisalan oppimiseen (2005 minulle myönnettiin ensihoidon erikoislääkärin pätevyys). Oli muuten hauskaa korkean paikan kammoisena ja lentopelkoisena suorittaa koulutus Ilmarissa! Liikunnan positiiviset vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ovat saaneet vahvistusta kokemuksistani SaPkossa (ja Woudeissa!), niin että voin Pihkalan mukaan todeta ”ainoat syyt, jotka estävät liikkumasta, ovat tekosyyt”.

Tässä tulemmekin hyvin joukkueurheilun ytimeen, sosiaaliseen pakkoon tulla harjoituksiin ja tehdä työtä joukkueena. Joukkuelajeissa jokaisen panosta tarvitaan yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi, ja sitä kautta jokainen on yksilönä tärkeä ja tuntee kuuluvansa joukkueeseen sitoutuen yhteiseen hyvään. Toinen asia, jonka olen oppinut: ainoa paikka, missä menestys tulee ennen työtä on sanakirja. Kun nyt Savonlinnan kaupunki itkee sairaiden ihmisten hoitoon kuluvia rahoja, olisiko syytä lopettaa itku, kääriä hihat ja uusia liikuntamahdollisuuksia luomalla edistää ihmisten terveyttä ja sitä kautta vähentää sairaanhoitomenoja? Uusi harjoitusjäähalli ei voisi paremmin sopia tähän ajatukseen, mutta ei saa unohtaa muita lajeja. Jokainen liikuntasuorite ja jokainen laji on tärkeä, niihin kannattaa panostaa liikuntapaikkoina ja liikuntamahdollisuuksina, kuten kevyen liikenteen väylät hyvin osoittavat. Edustusurheilua tarvitaan esikuvina, joita lapset voivat seurata, jotta innostus liikuntaan olisi jatkuvaa.

Näin juhlavuoden lähestyessä olisi tietysti tärkeä kertoa, mitä SaPKo on merkinnyt minulle, mutten pidä sitä oikeana näkökulmana. Avaisin asiaa siten, että se mitä olen SaPKossa oppinut ja kokenut vaikuttavat omassa elämässäni työni tekemiseen, ammattitaidon monipuolistumiseen, liikunnan arvostukseen ja tavoitteellisen ryhmätyön arvostukseen. Matka on ollut pitkä ja toivottavasti jatkuu. Vaimoni luvalla tietenkin.

Savonlinnassa 29. elokuuta armon vuonna 2018

Pekka Mononen

Anestesialääkäri evp, nykyisin päätoiminen ikämieskiekkoilija.

 

Pekka Mononen nuorena lääkärinä 1990-luvulla