« Takaisin

SaPKo90: Jori Kokkonen SaPKon päävalmentaja 2005-2008

14.12.2018

1. Kuka olet ja miten elämä on kuljettanut sinua sitten (SaPKo) aikojen… ?

2. Mikä ja milloin oli/on rooli tai tehtävä SaPKossa ?

Jori Kokkonen, pelannut juniorina SaPKossa Leijonaliigasta A-nuoriin, jonka jälkeen Edustusjoukkueeseen. Tästä kahdeksi vuodeksi Ruotsin Allsvenskaniin ja sieltä Vaasan Sportin kahden kauden jälkeen takaisin Savonlinnaan pelaajaksi ja sitten edustusjoukkueen päävalmentajaksi. Tällä hetkellä toimin Juniori-Sapkon valmennuspäällikkönä. Huom! (syksyyn 2018) ja nyt on valmentajana Italiassa.

3. Mikä oli SaPKon merkitys omalle urallesi pelata tai valmentaa tai toimia SaPKossa?

SaPKo kasvattajaseurana on mahdollistanut pelaamisen omassa kotikaupungissa koko pelaajapolun läpi sekä myöhemmin toimia valmentajana.

4. Ketkä olivat oman aktiiviaikasi (tehtävästä riippuen) mieleenpainuvimpia pelaajia tai henkilöitä?

Pelaajana edustusjoukkueessa meillä oli muutamina vuosina hyviä kenttiä ja niissä hyviä pelaajia joiden kanssa sain pelata mm. Samu Wesslin, Mika Kilpeläinen, Jukka Laamanen ja Vesa Karjalainen. Valmentajana arvostin kokeneita pelaajia, jotka jaksoivat tahkota sarjaa vuosia.

5. Mitkä olivat toimikautesi huippuhetkiä tai huippukausia. Onko joku ottelu tai tapahtuma, mikä et unohda? Entä Suurimmat pettymykset?

Sain kokea sekä pelaajana että valmentajana SaPKon sarjatason nousun Suomi-sarjasta Mestistasolle. Pettymyksiä varmaankin yksittäisten pelien tappiot.

6. Olet varmaan seurannut SaPKo pitempään. Mikä on mielestäsi  muuttunut vuosikymmenten saatossa Savonlinnassa ja SaPKossa?

Toiminta on muuttunut ammattimaisempaan suuntaan varsinkin urheilupuolella. Seuran pelaajapolku on muuttunut lähivuosina varsin radikaalisti, tällä hetkellä lahjakkaimmat pelaajat lähtevät C-ikäisinä pois Savonlinnasta liigapaikkakunnille hakemaan tasokkaampia pelejä. Osa muualle lähteneistä pelaajista palaa takaisin aina edustusjoukkueeseen asti valmiimpina pelaajina.

7. Nimeä kaikkien aikojen SaPKon tähtikentällinen (SaPKossa pelanneet) Kuka on ollut mielestäsi SaPKon paras pelaaja kautta aikojen?

Tähän listaukseen tulee ainoastaan Sapkon pelaajapolun läpi käyneitä pelaajia: MV Jarmo Myllys, P Jukka Laamanen, Jussi Pekkala, H Vesa Karjalainen, Tommi Turunen, Tuomas Vänttinen. Paras Jukka Laamanen.

8. Miten harjoittelu on pelaajan tai valmentajan näkovinkkelistä muuttunut omana aikanasi?

Harjoittelu on muuttunut ammattimaisemmaksi, pelaajat eivät juurikaan käy töissä.

9. Olosuhteista puhutaan paljon – Millaiset olivat olosuhteet aikanasi pelata tai valmentaa SaPKossa.

(Tekojää tuli Savonlinnaan 1966 ja nykyinen jäähalli valmistui 1978 jaharjoitushalli valmistuu 2018)

Olosuhteiden taakse ei kannata mennä, omalla / valmentajan mielikuvituksella voi pelaajaa kehittää. Toki pelaajien hankkiminen muualta helpottuu kun olosuhteet ovat nykyaikaiset.

10. Tuleeko mieleen, joku erikoinen tapaus tai asia tai sattuma SaPKo ajoilta ( jonka voi jo nyt kertoa)?

Toimiessani valmentajana SaPKossa pelasimme vieraspelin Lempäälässä Lekiä vastaan. Sen hetkinen joukkueenjohtajamme seurasi peliä vaihtoaitiossa kaukalon vieressä. Peliä oli pelattu noin viisi minuuttia, kun kiekko tuli vastustajan vaihtoaitioon, josta luukulla oleva maalivahti nappasi kiekon kiinni räpylällään. Meidän jojo heitti vastustajan varamaalivahdille, että se olikin ainut kiekko minkä tässä pelissä tulet torjumaan. Varamaalivahti kimpaantui tästä ja heitti kiekon räpylästä meidän joukkueenjohtajaa päin osuen kevyesti häntä päähän. Tästä osumasta joukkueenjohtaja “kaatui” ja kävi kovan huudon saattelema pitelemään päätänsä. Tuomarit tulivat paikalle ja antoivat varamaalivahdille 10 min. käytösrangaistuksen. Peli päättyi muistaakseni tasapeliin.

11. Jos saisit päättää, miten muokkaisit suomalaista jääkiekon pääsarjojen  sarjajärjestelmää? Onko nykymuotoisella Mestiksellä tulevaisuutta?

Sarjoja avoimeksi esim. joka viiides vuosi.

12. Onko Savonlinnassa  joskus mahdollista pelata jääkiekkoa nykymuotoisella pääsarjatasolla?

Ei ole mahdollisuuksia.

13. Mitkä ovat mielestäsi SaPKon huippusaavutukset tai kohokohdat (Nousu Suomi Sarjaan 1964, Nousu Mestaruusarjaan 1966, Sm -sarja karsinnat 1973, Linna Hockeyn aika 1980 -luvun alussa, Liigakarsinnat 1995, Mestismestaruus 2017 vai joku muu asia tai kokonaisuus)?

Liigakarsinnat 1995.

14. Mitkä ovat terveiset 90 -vuotiaalle Savonlinnan Pallokerholle ja Savonlinnalaiselle jääkiekolle?

Onnittelut ja pitkää ikää!


SaPKo90: Vehun muistelut (Iiro Vehmanen)

12.12.2018

Kun me tavattiin, oli helppoo, meni päiviä katsomat kelloo, mitään vastaava kokenu ennen, oltiin ku luotuja toisillemme.

Näin Elastinen aloittaa hittibiisinsä Ovet paukkuu. Jotenkin tuo lause kuvaa täydellisesti suhdetta Savonlinnan ja itseni välillä. Saavuin Savonlinnaan ja SaPKoon kaudeksi 2010-2011. Olin täynnä virtaa ja tervettä uhoa. Palkkaa saatiin juuri sen verran että pärjättiin, mutta ei sillä ollut mitään merkitystä, koska nyt pääsin elämään sitä elämää, mistä koko lapsuuteni olin unelmoinut. Tuosta kaudesta alkoi ”ammattilaisurani” ja olen ollut niin onnekas, että se jatkuu edelleen. Toivottavasti vielä vuosia.

Koen, että Savonlinnassa ja SaPKossa oli tilausta kaltaiselleni Porilaiselle hullulle. Rakastuin ihmisten ystävällisyyteen ja lupsakkuuteen, mutta samalla koin että oma välillä ehkä jopa värikäs tapani pelata kiekkoa ja ylipäätään elää elämää sopi täydellisesti SaPKoon ja Savonlinnaan.

Olin hyvin onnekas, muunmuassa siksi, että kahdella ensimmäisellä kaudella valmentajanamme toimi muuan Pekka Tirkkonen. Mulla on vuosien varrella ollut monia valmentajia, mutta olen aina sanonut kaikille, että jokaisen pelaajan pitäisi päästä kokemaan pelaaminen Pekan alaisuudessa. En itse ikinä unohda, kun Pekka pyysi minut juttutuokiolle ennen playoff-sarjaa Jokipoikia vastaan. ”Vehu, sekoita se niiden paketti, mä luotan suhun”. No minähän sekoitin. Tein kaikki temput, mitä hyvän ja välillä huononkin maun rajoilla oli tehtävissä. Noh, lopulta sekään ei riittänyt, kun Jokipojat marssi aina finaaliin asti. Mutta tuo Peksin lause on jäänyt jotenkin pysyvästi mieleeni. Se oli mielestäni valmentamista parhaillaan. Rohkaisit pelaajaa käyttämään vahvuuksiaan ja lopuksi vielä ilmoitit, että luotat häneen.

Molemmat Peksin kaudet olivat tavallaan hienoja, kun runkosarjassa olimme sijoilla 4 ja 5. Molemmilla kerroilla kuitenkin jouduttiin nielemään pleijareissa karvas kalkki, kun ensin D-team ja toiseksi jo mainittu Jokipojat lähettivät meidät kesälomalle.

Näiden kahden kauden jälkeen siirryin pikavisiitille Turkuun ja Tamin hoiviin. Noh, se reissu ei kauhean häävisti mennyt ja edessä oli pikainen paluu pässipaitaan. Tuollakin kaudella joukkueemme oli mielestäni hyvä, mutta joku juttu ei vain natsannut. Valmentaja Saku Martikaisesta minulla jäi pelkkää positiivista sanottavaa, mutta jotenkin jäi harmittamaan, ettemme me pelaajat pystyneet tuolla kaudella tuon parempaan suoritukseen. Todellinen kurimuskin oli lähellä, kun karsinnat vältettiin vasta kauden viimeisessä pelissä Vantaalla. Tämän seuraavan asian olen aina halunnut muistuttaa kaikille. Kaksi ensimmäistä kauttani SaPKossa joukkueen maalinsuulla torjui nykyinen mahtava ystäväni Juuso Oinonen. Tuolle seuraavalle kaudelle Juuso oli kuitenkin halunnut panostaa opiskeluihinsa. Kuitenkin loppukaudella ajauduimme tilanteeseen, ettei meillä ollut kuin yksi maalivahti. Noh Juuso palasi. Ei hän ollut treenannut kunnolla ja pelannutkin 2-divisioonan värikkäitä pelejä. Mutta tuo viimeinen peli Vantaalla oli Juuson näytös. Oltiin aivan kusessa koko peli, mutta Juuso seisoi päällään. Lopulta voitimme ottelun 0-2 ja selvisimme kuiville, omasta mielestäni pitkälti Juuson ansiosta. Totta kai mestaruudet ja menestys muistetaan, mutta jos sinne karsintoihin oltaisiin jouduttu, olisi pelattu ihmisten työpaikoista ja seuran tulevaisuudesta.

Sitten saapui itselleni toistaiseksi viimeiseksi jäänyt kausi SaPKossa. Valmentajaksi oli hankittu Janne ”Jasi” Sinkkonen. Olin aivan hemmetin innoissani ja halusin ehdottomasti jatkaa Jasin alaisuudessa. Noh, lopulta tuo kausi oli ehdottomasti tähänastisen urani vaikein. Tein ennätyspisteeni, mutta tehotilastossa oli enemmän pakkasta, kuin Siperiassa talvella. Muistan vielä, kun ensimmäinen maali kilahti omiin 9 sekunnin pelin jälkeen Mikkelissä. Sitä lumipalloa ei sitten pysäytetty. Olen pitkään miettinyt, mikä siinä kaudessa meni pieleen? Niin itsellä kuin joukkueella. Kyllä mä siihen mielestäni olen vastauksenkin löytänyt.

SaPKo on mielestäni itsenäinen joukkue ja tuo kausi sen varsinkin osoitti. Jatkuva lainaruljanssi sekoitti mielestäni koko touhun. Jos pelipäivän aamuharjoituksiin saapui välillä 4 uutta ukkoa ja seuraavan peliin taas uudet ukot, ei toiminta voinut millään tasolla olla kovin yhtenäistä. Itse tein sen virheen, että taistelin asiaa vastaan koko kauden, enkä missään kohtaa päässyt asian kanssa sinuiksi. Tavallaan koen, että jouduin hieman sijaiskärsijän rooliin, mutta olen ollut iloinen huomatessani, että tuo farmijoukkueena oleminen jäi yhden kauden kokeiluksi. Lopulta näin jälkikäteen on helppo sanoa, että omalta kohdaltani oli hyvä, että eteen osui yksi kausi, missä kaikki tuntui menevän päin mäntyä. Kasvoin tuon kauden aikana niin pelaajana kuin ihmisenäkin aivan valtavasti.

Lopulta siis vietin Savonlinnassa kaudet 2010-2014. Oli mahtavaa päästä pelaamaan ja toimimaan sellaisten ihmisten kuin: Kalle Konstin, Matti Hanan, Mikko Nuutisen, Anssi Virkin, Pekka Niemimaan, Teemu Suhosen, Jamppo Puustisen ja Arja Kiurun kanssa. Noh, listaan voisi kirjoittaa ainakin sata nimeä, joten pahoittelut niille joiden nimeä ei mainittu.

Erityismaininnan kuitenkin ansaitsee yksi henkilö, nimittäin Pekka Linden. Ilman hänen pyyteetöntä työtään vuodesta toiseen uskoisin, että koko seuran tulevaisuus olisi ollut uhattuna. Kaiken kaikkiaan MAHTAVA JÄTKÄ! Ai niin Linkku, se sovittu puolimaraton on vielä juoksematta.

No pakko tämäkin tähän loppuun on vielä kirjoittaa kevennykseksi. Savonlinnan legendaarisessa yössäkin vierailtiin jokunen kerta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei noilta reissuilta puuttunut. Mainitaan nyt, vaikka yksi mieleenpainuvimmista. Oltiin joku lauantai-ilta kaadettu paikallisvastustaja Jukurit kotona ja täytyihän sitä päästä juhlistamaan. Ilmoitin kämppisteni Oinosen ja Joonas Toivasen kanssa, että koko joukkue oli tervetullut kommuuniimme, jossa vietettiin avoimien ovien iltaa. Kirjaimellisesti. Otin koko ulko-oven saranoiltaan irti ja piilotin sen sänkyni alle. Koko ilta ja osa yöstäkin sitten vietettiin ilman ovea. Lopuksi sitten saatiin mahtava idea! Teemu Suhosella oli YÖ-yhtyeen DVD heidän live-vedosta RMJ:stä. Noh, päätimme tietenkin, että me osallistumme keikkaan. Keikka lyötiin päälle ja äänet niin täysille kuin vain masiinoista lähti! Tähän lisäksi sellainen +-15 henkeä laulamaan täydellä kurkulla Ihmisen poikaa, niin tunnelma oli taattu! Noh, kaikkien mielestä keikan anti ei ollut ihan yhtä mairittelevaa! Lopulta paikallinen virkavalta tuli päättämään keikkamme hieman etuajassa. Noh, onneksi kaupungin värivalojen karaokessa pystyi jatkamaan!

PALJON ONNEA JA KAIKKEA HYVÄÄ JATKOON SAPKO!

Best regards: Vehu60

Kuvien lähde: Itä-Savo

Osa SaPKon joukkueesta 2011-2012 mm. Juuso Oinonen ja kapelimestari itse keskellä seisomassa viides vasemmalta

Poikakalenterin kansi 2011


SaPKo 90: Janne Sinkkonen SaPKon päävalmentaja 2013-2015

7.12.2018

1. Kuka olet ja miten elämä on kuljettanut sinua sitten (SaPKo) aikojen… ?

Kahden Savonlinnassa vietetyn kauden jälkeen siirryin Itävaltaan jossa valmensin maan toiseksi korkeimmalla tasolla EHC LUSTEAUTA. Kyseisen kauden jälkeen vietin valmennuksellista vapaa koska oikeaa paikkaa itselleni ei löytynyt. Tammikuusta 2018 alkaen olen ollut Iisalmen Peli-Karhujen päävalmentajana Mestiksessä.

2. Mikä ja milloin  oli/on rooli tai tehtävä SaPKossa ?

Toimin päävalmentajana kaudet 2013-15 (2 KAUTTA)

3. Mikä oli SaPKon merkitys omalle urallesi pelata tai valmentaa tai toimia SaPKossa?

Savonlinnassa pääsi ja joutui toimimaan vahvojen perinteiden kanssa josta ammennettu oppi toivottavasti kantaa minua työssäni tänään ja tulevaisuudessa. SaPKo ja Savonlinna tulee aina olemaan iso osa minua sekä meidän perhettä.

4. Ketkä olivat oman aktiiviaikasi (tehtävästä riippuen) mieleenpainuvimpia pelaajia tai henkilöitä?

Voi voi, toisen kauden koko joukkue josta minulle jäi myös siviilipuolen ystäviä vaikka olimmekin valmentaja pelaaja suhteessa. Sane ja Lene kenen kanssa sain valmentaa. Pepi jonka kanssa rakentavasti väännettiin ja käännettiin. Tänäkin päivänä joulut toivotamme Pepin kanssa. Karppa josta tuli minun elämään iso ihminen ja pidämme paljon yhteyttä kiekonkin ulkopuolella. Arja ja sämpylät sekä huolenpito joukkueesta. Linkku jonka kanssa huono huumori kukkii edelleen sekä jamppo jolta edelleen pyydän luistin teroitukset ennen Woutien turnausta. Tietenkin HION hieno harrasteporukka joka on paikallisia legendoja täynnä. Heidän kanssaan pääsi jokainen torstai jäällä arkea karkuun. Hallilla toimivat henkilöt joita on edelleen Talvisaloon saapuessa mukava nähdä. Moni jää mainitsematta mutta viihdyin sekä viihdyimme Savonlinnassa hyvin.

5. Mitkä olivat toimikautesi huippuhetkiä tai huippukausia. Onko joku ottelu tai tapahtuma, mikä et unohda? Entä Suurimmat pettymykset?

Suurin pettymys oli ensimmäinen kauteni joka oli monella tapaa vaikea mutta samalla kovinkin kasvattava. Hienoimmat hetkeni SaPKossa oli edellinen juhlaottelu, jossa Myllyksen paita päätyi ansaitusti kattoon sekä voitimme kyseissä ottelussa Hokin.

Myöskin olen edelleen ylpeä toisen kauden joukkueen sitoutumisesta sekä miten ahtaalle pistimme Kookoon pleijareissa. Mielessäni on edelleen mikähän olisi ollut lopputulos mikäli Miika Roine olisi ollut meillä loppukauden, Teemu Suhonen olisi pystynyt pelaamaan ja oman kylän Sean Avery eli Joonas Hyttinen olisi pystynyt pelaamaan sarjan läpi. Koko matka noiden jätkien kanssa on ikimuistoinen.

6. Olet varmaan seurannut SaPKo pitempään. Mikä on mielestäsi  muuttunut vuosikymmenten saatossa Savonlinnassa ja SaPKossa?

Pienestä haastajasta on tullut kestomenestyjä ja seura on jo tovin satsannut hienosti urheiluun.

7. Nimeä kaikkien aikojen SaPKon tähtikentällinen ( SaPKossa pelanneet), kuka on ollut  mielestäsi SaPKon paras pelaaja kautta aikojen?

Mv Seppo Aksila, pakit: Paavo Tirkkonen ja  Teemu Suhonen
hyökkääjät: Jaakko Koikkalainen, Pekka Tirkkonen ja Mikko Nuutinen

8. Miten harjoittelu on pelaajan tai valmentajan näkovinkkelistä muuttunut omana aikanasi?

Pelaajien tietoisuus omasta itsestään urheilijana on kasvanut huomattavasti.

9. Olosuhteista puhutaan paljon – Millaiset olivat olosuhteet aikanasi pelata tai valmentaa SaPKossa.

(Tekojää tuli Savonlinnaan 1966 ja nykyinen jäähalli valmistui  1978 ja harjoitushalli valmistuu 2018)

Hallihan olisi kyllä päivityksen tarpeessa, mutta Mestikseen riittävällä tasolla. On hienoa että uusi harjoitushalli on saatu Talvisaloon, joka varmasti tulee helpottamaan uusien tähtipelaajien syntymistä.

10. Tuleeko mieleen, joku erikoinen tapaus tai asia tai sattuma SaPKo ajoilta ( jonka voi jo nyt kertoa)?

Eiköhän minun toisen kauden Joona Mannisen esiintyminen tänä syksynä tositv:ssä kuvaa häntä ja hänen hauskaa kauttaan SaPKossa 🙂

11. Jos saisit päättää, miten muokkaisit suomalaista jääkiekon pääsarjojen  sarjajärjestelmää? Onko nykymuotoisella Mestiksellä tulevaisuutta?

Liigassa sekä Mestiksessä olisi 12 joukkuetta.

12. Onko Savonlinnassa joskus mahdollista pelata jääkiekkoa nykymuotoisella pääsarjatasolla?

Tämän hetken sarja järjestelmällä en nää mestiksestä joukkueita liigassa sarjojen taloudelliset erot ovat liian suuret sekä liiga tällä hetkellä liian laaja.

13. Mitkä ovat mielestäsi SaPKon huippusaavutukset tai kohokohdat ( Nousu Suomi Sarjaan 1964 , Nousu Mestaruusarjaan 1966, Sm -sarja karsinnat 1973, Linna Hockeyn aika 1980 -luvun alussa, Liigakarsinnat 1995, Mestismestaruus 2017 vai joku muu asia tai kokonaisuus?

Ehdottomasti Mestismestaruus 2017.

14. Elämässä on yla- ja alamäkeä ja joskus tasaisempaa- niin myös seuratyössä. Mitkä olivat SaPKo aikasi pettymyksiä?

Kauden 2013-14 pelaaminen ja menestymättömyys.

15. Mitkä ovat terveiset 90 -vuotiaalle Savonlinnan Pallokerholle ja Savonlinnalaiselle jääkiekolle?

OLKAA YLPEITÄ HIENOSTA SEURASTA!


SaPKo 90: Pekka Mononen ja Savonlinnan Pallokerho

30.11.2018

Kiekkokaukalo oli Oulun Keskuskentän meren puoleisella lisäalueella. Pakkasta oli 10 astetta ja mereltä tuulee aina. Lyseon 3C luokka oli urheilutunnilla pelaamassa jääpalloa kun opettaja Illikainen vei meidät kaukaloon tutustumaan lajiin nimeltä jääkiekko ja saimme liput illan otteluun jotain Töölön Vesaa vastaan. Se oli ensimmäinen näkemäni jääkiekko-ottelu, Kärpät voitti lukemin 5-4, ja palkituista muistan maalivahti Ståhlen.

Seuraava kosketus jääkiekkoon tapahtui 1979 Savonlinnassa, kun minut valittiin Keskussairaalaan anestesiaylilääkäriksi. Sairaalan käytävällä Paavo Tirkkonen tarttui käteeni tiukalla otteella ja sanoi ”tulethan SaPKo A:n lääkäriksi?” Kun ote vaan tiukkeni, vastasin myöntävästi ja siitä lähti käyntiin matka Savonlinnan Pallokerhon kanssa eri joukkueiden lääkärinä, erityisesti 1977 syntyneiden, sillä poikani Juho pelasi  F-junioreista A-junioreihin asti, C-junioreissa SM-sarjaa.

Taival on johtanut myös SaPKon hallituksen jäsenyyteen ja puheenjohtajana toimimiseen sekä ikämieskiekkoiluun Linnan Woudeissa, jossa pelaa muutama poikani pelikavereista! Nyt heidät näkee kiekkokassien takaa, alkuaikoina näytti siltä, että pelikassi olisi itsekseen raahautunut pukukoppiin, pientä miestä ei kunnolla sen takaa erottanut. Mutta itse kantoivat silloinkin kassinsa.

Tiivistetysti matkaa voisi kuvata Churchillin sanoin ”Verta, Hikeä ja Kyyneleitä”, mutta siihen mahtuu ylivoimaisesti enemmän iloa ja riemua onnistumisista, yhteisöllisyyttä, joukkoon ja joukkueeseen kuulumista sekä valoa ja sisältöä elämään. Voisin sanoa, että jäähallilla ja eri joukkueiden kanssa vietetyt hetket ovat monella eri tavalla vaikuttaneet ei pois-sulkevasti vaan rikastavasti muuhunkin elämään. Lääkärinä toimiminen on johtanut urheilulääketieteen ja urheiluvammojen koulutuksiin ja kokonaan uuden erikoisalan oppimiseen (2005 minulle myönnettiin ensihoidon erikoislääkärin pätevyys). Oli muuten hauskaa korkean paikan kammoisena ja lentopelkoisena suorittaa koulutus Ilmarissa! Liikunnan positiiviset vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ovat saaneet vahvistusta kokemuksistani SaPkossa (ja Woudeissa!), niin että voin Pihkalan mukaan todeta ”ainoat syyt, jotka estävät liikkumasta, ovat tekosyyt”.

Tässä tulemmekin hyvin joukkueurheilun ytimeen, sosiaaliseen pakkoon tulla harjoituksiin ja tehdä työtä joukkueena. Joukkuelajeissa jokaisen panosta tarvitaan yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi, ja sitä kautta jokainen on yksilönä tärkeä ja tuntee kuuluvansa joukkueeseen sitoutuen yhteiseen hyvään. Toinen asia, jonka olen oppinut: ainoa paikka, missä menestys tulee ennen työtä on sanakirja. Kun nyt Savonlinnan kaupunki itkee sairaiden ihmisten hoitoon kuluvia rahoja, olisiko syytä lopettaa itku, kääriä hihat ja uusia liikuntamahdollisuuksia luomalla edistää ihmisten terveyttä ja sitä kautta vähentää sairaanhoitomenoja? Uusi harjoitusjäähalli ei voisi paremmin sopia tähän ajatukseen, mutta ei saa unohtaa muita lajeja. Jokainen liikuntasuorite ja jokainen laji on tärkeä, niihin kannattaa panostaa liikuntapaikkoina ja liikuntamahdollisuuksina, kuten kevyen liikenteen väylät hyvin osoittavat. Edustusurheilua tarvitaan esikuvina, joita lapset voivat seurata, jotta innostus liikuntaan olisi jatkuvaa.

Näin juhlavuoden lähestyessä olisi tietysti tärkeä kertoa, mitä SaPKo on merkinnyt minulle, mutten pidä sitä oikeana näkökulmana. Avaisin asiaa siten, että se mitä olen SaPKossa oppinut ja kokenut vaikuttavat omassa elämässäni työni tekemiseen, ammattitaidon monipuolistumiseen, liikunnan arvostukseen ja tavoitteellisen ryhmätyön arvostukseen. Matka on ollut pitkä ja toivottavasti jatkuu. Vaimoni luvalla tietenkin.

Savonlinnassa 29. elokuuta armon vuonna 2018

Pekka Mononen

Anestesialääkäri evp, nykyisin päätoiminen ikämieskiekkoilija.

 

Pekka Mononen nuorena lääkärinä 1990-luvulla


SaPKo 90: Ari Aaltonen SaPKon päävalmentaja 2000-2002

28.11.2018

1.  Kuka olet ja miten elämä on kuljettanut sinua sitten (SaPKo) aikojen… ?

Olen Ari Aaltonen. SaPKon jälkeen olen toiminut Jokipoikien päävalmentajana Mestiksessä ja juniorivalmentajana. Tällä hetkellä toimin Karjalan Koplan valmentajana kakkosdivisioonassa.

2. Mikä ja milloin oli/on rooli tai tehtävä SaPKossa?

V.2000 tulin joulukuussa SaPKon päävalmentajaksi ja jatkoin kauden 2001-2002.

3. Mikä oli SaPKon merkitys omalle urallesi pelata, valmentaa tai toimia SaPKossa?

SaPKossa sain ensimmäistä kertaa valmentaa päätoimisena valmentajana valmennusurani aikana. Aika oli opettavaista ja hienoa.

4. Ketkä olivat oman aktiiviaikasi (tehtävästä riippuen) mieleenpainuvimpia pelaajia tai henkilöita?

Peliaikanani mieleen jäivät erityisesti Paavo Tirkkonen, Adu Ruohoaho, Pekka Nissinen, Bruno Ihalainen ja Steve McDonald. Kovia pelimiehiä ja olihan niitä paljon muitakin. Valmentajana ollessani SaPKossa sain viettää hienoja keskusteluhetkiä Rassa Turkulaisen kanssa ja edesmenneen joukkueenjohtaja Jyrki Hietalahden kanssa sekä Pepe Väreen kanssa soittelemme edelleen silloin tällöin. Mieleen jäi myös hieno SaPKon toimiston väki sekä SaPKon yksi omistajista Jukka Huittinen. Valmennettavista pelaajista jäi mieleen kapteeni Tero Koponen, Vesa Pietarinen, Jussi Leinonen, Aade Karjalainen, Aso Tirkkonen ja sokerina pohjalla NHL-taituri Ville Leino.

5. Mitkä olivat toimikautesi huippuhetkiä tai huippukausia. Onko joku ottelu tai tapahtuma, mitä et unohda? Entä Suurimmat pettymykset?

Kaudella 2000-2001 oli hienoa että pystyimme joukkueen kanssa nousemaan joulusta toiseksi viimeiseltä sijalta taistelemaan play off paikasta ja jäimme ulos maalierolla. Seuraavalla kaudella 2001-2002 pääsimme play -offeihin mutta emme kuitenkaan onnistuneet nousemaan Mestikseen.

6. Olet varmaan seurannut SaPKo pitempään. Mikä on mielestäsi muuttunut vuosikymmenten saatossa Savonlinnassa ja SaPKossa?

SaPKossa on tehty pitkäjänteistä ja hyvää työtä monta vuotta. Ja sen myötä SaPKo on noussut joka vuosi taistelemaan mestiksen mestaruudesta.

7. Nimeä kaikkien aikojen SaPKon tähtikentällinen (SaPKossa pelanneet), kuka on ollut mielestäsi SaPKon paras pelaaja kautta aikojen?

Maalissa Jarmo Myllys, pakkeina Ruohoahon Adu ja Paavo Tirkkonen ja sentterinä Rassa Turkulainen ja laitureina Pekka Nissinen ja Steve McDonald. SaPKon paras pelaaja kautta aikojen Jarmo Myllys.

8. Miten harjoittelu on pelaajan tai valmentajan näkovinkkelistä muuttunut omana aikanasi ?

Valmentajien tietotaito on lisääntynyt ja sen myötä pystytty tuomaan taito, voima ja nopeus ominaisuudet paremmin peliin jonka ansiosta peli on nopeampaa, taitavampaa ja kovempaa parempien pelaajien myötä.

9. Olosuhteista puhutaan paljon – Millaiset olivat olosuhteet aikanasi pelata tai valmentaa SaPKossa.

(Tekojää tuli Savonlinnaan 1966 ja nykyinen jäähalli valmistui  1978 ja harjoitushalli valmistuu 2018)

Valmennusaikanani jääajat olivat hyvät ja siihen aikaan edustusjoukkueen koppi oli hyvä.

10. Jos saisit päättää, miten muokkaisit suomalaista jääkiekon pääsarjojen sarjajärjestelmää? Onko nykymuotoisella Mestiksellä tulevaisuutta?

SM-liiga auki, 15 joukkuetta. Runkosarjan jälkeen 10 parasta pelaa playoffit ja 5 viimeistä ja mestiksen kaksi parasta pelaa alemman loppusarjan.

11. Onko Savonlinnassa joskus mahdollista pelata jääkiekkoa nykymuotoisella pääsarjatasolla?

Epäilen.

12. Mitkä ovat mielestäsi SaPKon huippusaavutukset tai kohokohdat (Nousu Suomi Sarjaan 1964, Nousu Mestaruusarjaan 1966, Sm-sarja karsinnat 1973, Linna Hockeyn aika 1980 -luvun alussa, Liigakarsinnat 1995, Mestismestaruus 2017) vai joku muu asia tai kokonaisuus?

Nousu mestaruussarjaan -66, liigakarsinnat -95, mestismestaruus 2017.

13. Elämässä on ylä- ja alamäkeä ja joskus tasaisempaa- niin myös seuratyössä. Mitkä olivat SaPKo aikasi pettymyksiä?

2001-2002: ettemme pystyneet pääsemään mestiskarsintaan.

14. Mitkä ovat terveiset  90-vuotiaalle Savonlinnan Pallokerholle ja Savonlinnalaiselle jääkiekolle?

Jatkakaa edelleen hyvää juniorityön tekemistä ja samalla tuotatte hyviä liigapelaajia Suomeen. Pitäkää lippu korkealla!

 

Ari Aaltonen on valmentanut molempia kuvan joukkueita.


SaPKo 90: Saku Martikainen SaPKon päävalmentaja 2012-2013

23.11.2018

1. Kuka olet ja miten elämä on kuljettanut sinua sitten (SaPKo) aikojen… ?

Saku Martikainen

SaPKosta tie vei Vaasan Sportin A-nuoriin kahdeksi vuodeksi, josta lähdin Saksaan Augsburgin valmennuspäälliköksi/juniorivalmentajaksi. 2016 kesällä palasin Espooseen Unitedin apuvalmentajaksi kaudelle 2016-2017. 2017 keväästä asti olen toiminut Bluesin A-nuorten päävalmentajana, ja nykyisin tehtävääni kuuluu myös urheilutoimen kehitystehtäviä Suomen 2. Suurimmassa seurassa eli Blues juniorsissa.

2. Mikä ja milloin oli/on rooli tai tehtävä SaPKossa?

Mestisjoukkueen päävalmentaja 2012-2013.

3. Mikä oli SaPKon merkitys omalle urallesi pelata tai valmentaa tai toimia SaPKossa?

Erittäin tärkeä, sain hyvää oppia välillä kantapään kauttakin miesten joukkueen päävalmentajana toimimisesta.

4. Ketkä olivat oman aktiiviaikasi (tehtävästä riippuen) mieleenpainuvimpia pelaajia tai henkilöitä?

Vehmasen Iiro!! Värikäs persoona ja viimeisen päälle joukkueen jätkä.

5. Mitkä olivat toimikautesi huippuhetkiä tai huippukausia. Onko joku ottelu tai tapahtuma, mikä et unohda? Entä Suurimmat pettymykset?

Vaikean alun jälkeen päästiin hyvään lentoon, joka ei kuitenkaan riittänyt playoffs paikkaan. Yksittäisistä peleistä ns. Isojen eli Sportin, Jukureiden, Kookoon ja TUTOn voittaminen on jäänyt mieleen.

6. Olet varmaan seurannut SaPKo pitempään. Mikä on mielestäsi muuttunut vuosikymmenten saatossa Savonlinnassa ja SaPKossa?

Toiminta on kaikin puolin ammattimaistunut ja yhteisö on positiivisempi ainakin ulkoa katsottuna.

7. Nimeä kaikkien aikojen SaPKon tähtikentällinen (SaPKossa pelanneet)?

Steve MacDonald-Pekka Tirkkonen-Ville Leino
Sane Jakonen – Paavo Tirkkonen
Maaliin Jarmo Myllys

8. Kuka on ollut mielestäsi SaPKon paras pelaaja kautta aikojen?

Paavo Tirkkonen.

9. Miten harjoittelu on pelaajan tai valmentajan näkovinkkelistä muuttunut omana aikanasi?

Ei paljon, intensiteetti ja pelinomaisuus lisääntyvät kokoajan.

10. Olosuhteista puhutaan paljon – Millaiset olivat olosuhteet aikanasi pelata tai valmentaa SaPKossa.

(Tekojää tuli Savonlinnaan 1966 ja nykyinen jäähalli valmistui 1978 ja harjoitushalli valmistuu 2018)

Oheisharjoittelutilat heikot, muuten ei valittamista!

11. Tuleeko mieleen, joku erikoinen tapaus tai asia tai sattuma SaPKo ajoilta (jonka voi jo nyt kertoa)?

Kutvosen Vesan puheet joukkueelle?

12. Jos saisit päättää, miten muokkaisit suomalaista jääkiekon pääsarjojen sarjajärjestelmää? Onko nykymuotoisella Mestiksellä tulevaisuutta?

10 joukkueen A ja B liigat, avoimet sarjat. Nykysysteemi ei ole hyvä kenellekkään.

13. Onko Savonlinnassa joskus mahdollista pelata jääkiekkoa nykymuotoisella pääsarjatasolla?

Ei ole, jollei joku oligarkki osta seuraa ja pumppaa siihen muutamaa miljoonaa/vuosi. SaPKo on hieno kasvattaja ja mestisseura jolla on oma tärkeä paikka Suomi-kiekossa.

14. Mitkä ovat mielestäsi SaPKon huippusaavutukset tai kohokohdat (Nousu Suomi Sarjaan 1964, Nousu Mestaruusarjaan 1966, Sm -sarja karsinnat 1973, Linna Hockeyn aika 1980 -luvun alussa, Liigakarsinnat 1995, Mestismestaruus 2017) vai joku muu asia tai kokonaisuus?

Liigakarsinnat 1995 ja Mestismestaruus 2017.

15. Elämässä on yla- ja alamäkeä ja joskus tasaisempaa- niin myös seuratyössä. Mitkä olivat SaPKo aikasi pettymyksiä?

Ei saavutettu playoffs paikkaa. Eniten petyin kuitenkin itseeni! Muutin tietoisesti omaa johtamistapaani ko. kaudelle ja oma toimintani jäi “harmaaksi”, jota se aiemmin eikä sen jälkeen ole ollut. Olisi pitäny vain antaa palaa omalla persoonalla ja tyylillä eikä miettiä liikaa teenkö oikein vai väärin.

16. Mitkä ovat terveiset  90 -vuotiaalle Savonlinnan Pallokerholle ja Savonlinnalaiselle jääkiekolle?

Yhdessä, täysillä ja hienoja perinteitä kunnioittaen eteenpäin!

 

 


SaPKo 90: Mikko Nuutinen SaPKossa

21.11.2018

Kuopiossa 1990 syntynyt KalPan kasvatti Mikko Nuutinen pelasi vuosina 2010-2015 SaPKossa 228 Mestis ottelua.

Saavuin Savonlinnaan 20 -vuotiaana, jonka jälkeen seurassa vierähti viisi hienoa kautta. Isompaa menestystä ei päästy nauttimaan yhdelläkään kaudella, mutta jokainen kausi oli ikimuistoinen.

Mieleenpainuvia tapahtumia:
-Heimosota ottelu Jokipoikia vastaan ensimmäisellä kaudella, olin aina jäälle mentäessä ennen Iiro Vehmasta ja hänellä oli tapana kysyä aina paljonko on tänään yleisöä? Sillon täytyi sanoa, että nyt on häkki aivan täynnä. ”Vehman” ilme oli näkemisen arvoinen. Oma ottelu päättyi uran ainoaan tappeluun, viisi tikkiä silmäkulmaan ja musta silmä. (SaPKo muuten voitti ottelun 5-2 ja ottelun yleisömäärä oli 2400. Tulimme yöllä 3:n jälkeen Oulusta kotiin edellisen illan Kiekko-Laser pelin jälkeen.)

– Koti playoffottelu D-Teamia vastaan 2011 keväällä. Voitettiin ottelu 8-1. Suvereenein ottelu mitä muistan pelanneeni play-offeissa. Edelleen tulee välillä katsottua youtubesta pätkä kun meiltä kerkesi käydä kaikki kentälliset jäällä yhden hyökkäyspään pyörityksen aikana ennen maalia. Hienoja muistoja.

– Viimeisen kauden 2014-2015 playoff sarja KooKoota vastaan. Lähtökohtana oli Daavid vastaan Goljat. Saimme venytettyä sarjan legendaariseen game seveniin minkä päätteeksi kuitenkin KooKoo jatkoi voittajana jatkoon.

Ystävällisen terveisin.
Mikko Nuutinen, laitahyökkääjä


SaPKo 90: Kalle Konstin SaPKo

15.11.2018

Minun SaPKo

Olen ollut SaPKolainen vuodesta 1986, ensin junioripelaajana vuoteen 2000 ja siitä eteenpäin edustusjoukkueessa yhteensä 9 vuotta pelaajana ja sen jälkeen talkoohommissa klubi-isäntänä pari vuotta ja nyttemmin kommentaattorin hommissa netti-tv lähetyksiin säännöllisen epäsäännöllisesti pari vuotta.

Ura alkoi SaPKon E-junioreissa velipojan kanssa yhtä aikaa, pelasin myös jalkapalloa n. 13 vuotiaaksi asti, mutta reenien lisääntyessä jääkiekko vei voiton lajivalinnassa. Pelipaikaksi valikoitui silloin puolustajan tontti. Yksi parhaimpia junioriajan muistoja liittyy c-juniori ikään. Ikäluokka oli kaventunut syystä tai toisesta 10 pelaajaan ja maalivahtiin. Pelasimme kuitenkin kauden hienosti läpi ja kausi huipentui Sm-karsintasarjaan, jossa vastassa oli mm. HIFK neljällä ketjulla…tuosta ikäluokasta neljä pelasi aikuisikään asti. Komeimman uran pelasi Bruunin Antti, jolle kertyi Liigassa ja Elitserienissä jotain 600 peliä.

Puolustajan tontilta pääsin myös ensimmäiseen aluejoukkueeseen ja Pohjola-leirille vuonna 1993.

B-junioreihin siirryttäessä, muistaakseni Kemppisen Jyri valmensi vuotta vanhempaa -78 ikäluokkaa ja jostain syystä kokeilin vanhemmassa ikäluokassa hyökkääjän pelipaikkaa, joka nopeasti osoittautui sopivammaksi minulle ja mahdollisti pelipaikan melko pian A-junioreissa, silloin vanhin A-ikäluokka oli 75-syntyneet ja se oli hienoa aikaa, kun punaisen ”junnu” kypärän sai vaihtaa valkoiseen kypärään, joilla A-ikäiset jo pelasivat. A-juniori kaudet huipentuivat nekin Sm-karsintapeleihin, silloin HPK:ta vastaan, HPK:n riveissä pelasi mm. hienon NHL uran tehnyt Antti Miettinen ja minulla sentterin roolia hoiteli samassa ketjussa muuan ”häkkipää”  Jarkko Immonen Rantasalmelta. Immosesta on jäänyt mieleen, kun kakkosvalmentaja Antti Immonen (tuolloin päävalmentajana toimi Pasi Räsänen) ilmoitti minulle ja laitahyökkääjä parilleni Kimmo Kososelle, että illalla tulle hiljainen junnu Rantasalmelta kokeilemaan mahtuisiko tänne pelaamaan (oli toki 3 vuotta nuorempi), otettiin poika vastaan ja ensimmäisessä pelissä Jake teki 1+3, sanottiin valmentajalle, että taitaa olla aika hyvä poika ja että tuostahan saattaa vielä tulla kiekkoilija.

Edustuskiekko

Edustusjoukkue oli aina minulle täynnä esikuvia, silloin -80 luvun lopulla ja -90 luvun alussa oli usein ulkomaalaisvahvistuksia, joita seurattiin kovasti ja roikuttiin pelien jälkeen plekseillä ja käytävillä ruinaten mailoja. Hienoimpia hetkiä sieltä on varmaan paikalliskamppailut SaPKon ja Laipan välillä, kun halli oli täynnä ja kaupunki oli jakautunut kannattajien kesken kahtia…hieno viha/rakkaus tarina kesti hetken aikaa, nykyisin on hauskaa, kun samassa harrastekiekkoporukassa pelaa konkareita noilta ajoilta molemmista joukkueista. On mukava kuunnella tarinoita noilta ajoilta, kun kiekko hullaannutti koko kaupungin ja pelaajien siirtyminen paikallisvastustajaan oli tunteita herättävää.

Juuri kun kolkuttelin itse edustusjoukkueen ovea pelaajana, pelattiin myös ikimuistoinen putoamiskarsintasarja Jukureita vastaan, jonka SaPKo sitten hävisi katkerasti ja putosi Suomi-sarjaan. Sieltä alkoi minunkin urani edustuksessa vuonna 2000.

Silloin meillä oli vielä paljon oman kylän kasvatteja joukkueessa ja silloin sainkin kunnian pelata kokeneiden konkareiden Litmasen Tuomon ja Tiilikaisen Jamon kanssa samassa ketjussa, siitä tuli paljon oppia ja oli helppo tulla aikuisten peleihin mukaan, kun oli kaksi huippuhyökkääjää opastamassa. Kolme vuotta pelattuani Suomi-sarjaa, tarjoutui mahdollisuus lähteä ulkomaille kokeilemaan ja niin vei tie kolmeksi vuodeksi ulkomaille, ensin Lontooseen, sitten Ranskaan Dijoniin ja sieltä Saksaan Bayreuthiin ja Berliiniin.

SaPKo nousi mestikseen kaudeksi 2006-2007 ja silloin oli aika palata kotiin.

Alku oli nousun jälkeen pari vuotta aika hankalaa. Savonlinnalaiset vanhemmat pelaajat rupesivat lopettelemaan ja uusia ei juurikaan noussut pelaavaan kokoonpanoon ja sama trendi on jatkunut aika pitkään. Kaudet oli aika raskaita, kun piti käydä töissä päivisin ja sitten illalla reenattiin ja viikonloput reissattiin peleissä. Muutos tapahtui siinä kohtaa, kun Pekka Tirkkonen tuli SaPKon valmentajaksi, Tirkkosella ei ollut aiempaa kokemusta valmentajana, mutta valtava kokemus pelaajana näkyi. Tirkkonen oli ensimmäinen minun kohdalle sattunut ns. uuden ajan valmentaja, joka kuunteli pelaajia, keskusteli paljon ja loi loistavan ilmapiirin joukkueeseen. Yhden käden sormissa on ne kerrat kun Tirkkosen piti ääntään korottaa, loistava valmentaja, joka loi pohjaa nyky SaPkolle ja sen toiminta malleille. Peksi osasi vaatia mutta perustellusti ja rauhallisesti. Muistona jäänyt mieleen kesä 2009, kun ilmoitin Peksille, että perjantaina pitäisi lähteä päivällä reissuun, enkä pääse illan veto harjoituksiin joukkueen kanssa, Peksi ilmoitti että käy, mutta mennään vetämään vedot perjantai aamuna klo 8.00.

Siinä sitten mentiin kahdestaan pururadalle. 10*500m vetoja ja Peksi kellotti aikaa itikoiden syötävänä…sain vapaata, mutta ei jääny reenit väliin. Arvostan todella korkealle Tirkkosta valmentajana ja ihmisenä, enkä ihmettele yhtään, miksi on tällä hetkellä yksi suomen parhaita valmentajia.

Tuo kesäharjoittelu kantoi sitten hedelmää ja seuraava kausi olikin henkilökohtaisesti urani paras. Ketjukavereina ensin Eskelisen Ville ja Oskar Essen, jotka sitten loukkaantuivat syyspuolella, mutta paikkaajat löytyi, kun lahjakas Jesper Piitulainen teki läpimurron ja sentterinä hääri Jan-Mikael Järvinen. Tulosta tuli, mutta joukkueena ei vielä sillä kaudella pärjätty. Seuraavat kaksi kautta olivat sitten parempaa, oltiin runkosarjan 5. ja 4., kun mukana oli vielä KooKoo, Jukurit ja Sport, niin pikkubudjetilla operoivalle SaPKolle, ne oli hyviä suorituksia. Ikävä kyllä pleijareissa ei vielä menestystä tullut. Suurimpana pettymyksenä ehkä kausi 2010-2011, kun rosterissa oli mm. Ville Eskelinen, Jesper Piitulainen, Toni Hyvärinen, Mikko Nuutinen, Tero Koponen… Silloin tappio ensimmäisellä kierroksella kirveli koviten, kun mahdollisuus oli mennä todella pitkälle. Oli myös hienoa pelata pitkästä aikaa Savonlinnalaisketjulla Koposen ja Piitulaisen kanssa. Se lienee viimeisin SaPKon omista kasvateista kyhätty ketju edustusjoukkuessa.

Aktiivi ura päättyi 2012 keväällä ja oli aika siirtyä oikeisiin töihin, nykyisin kiekkoelämää vietän Eeli pojan valmennushommissa ja harrastekiekkopuoli tarjoaa huikeassa porukassa henkireiän arjen keskellä, kun pääsee makustelemaan pukukoppielämää ja hikoilemaan rakastamansa lajin parissa.

Nykyiselle SaPKo johdolle iso hatun nosto, Pekka Linden toi tähän kaupunkiin SaPKon taustoille ryhtiä ja asioiden hoitamisen mallia, Väreen Pepi ja Karppasen Pete sekä muut toimijat organisaatiossa ovat nostaneet SaPkon Mestiksen laadukkaimmaksi jääkiekko-organisaatioksi ja halutuksi paikaksi tulla kehittymään ja ottamaan seuraavia askeleita uralle ja eteenpäin. Toivon, että jatkossa SaPKo myös sellaisena organisaationa kehittyy ja tulee tunnetuksi.

Kiitokset kaikille mahtaville pelikavereille, valmentajille, huoltajille ja muille, joiden kanssa oli ilo kulkea matka pikkujunnusta edustukseen ja siellä monta hienoa kiekkovuotta sai viettää ja pelata. SaPKo on aina ollut minulle joukkue nro 1 ja urallakin tuli tehtyä valintoja, joissa pässisydän painoi enemmän kuin muut syyt ja siitä olen aina ylpeä. Jatkossakin kannan pässilogoa ylpeydellä paidassa ja rinnassa sykkii todella iso pässisydän!

Kalle Konsti